Epäonnistumisia Hveragerðissa

Olimme jo pitkään suunnitelleet pikku retkeä Hveragerðiin, joka on kasvihuoneistaan tunnettu pikkukaupunki puolen tunnin ajomatkan päässä Reykjavíkista. Tänään jo monta päivää hyvää säätä odoteltuamme päätimme sitten pikku sisseinä uhmata synkkää säätiedotusta ("Pilvistä. Runsasta sadetta.") ja lähteä matkaan aamuluentoni jälkeen. Vieläpä bussilla, pihisti opiskelijatyyliin... Hveragerðin Shellille pääsee Reykjavíkista bussilla 51, mutta tämä vaihtoehto osoittautui strategisesti ei-niin-fiksuksi. Kun olimme kävelleet bussipysäkiltä sen 4 km vaellusreitin alkuun, vaakatasossa iskevä sade oli piiskannut meidät litimäriksi ja Juhon mukaan "armeijassakaan ei ollu näin hirveetä keliä". Päätettiin kuitenkin jatkaa, koska nössöjähän emme ole ;)

Paikallista taidetta

Tästä alkaa varsinainen vaellusreitti...

Kiehuvaa mutaa! Tämän pytyn äärellä saatiin elämänhalumme takaisin. Turha varmaan mainita että tuolla haisi pieru... Tai siis rikki.

Epäonninen sissikokelas ei katsonut minne astui ja tässä tulos, eli se sitten niistä uutuudenkiiltävistä vaelluskengistä. Ei tosin mitään uutta tällä vastoinkäymisten vaelluksella.

Maisemat piristivät, mutta hrrr mikä tuuli tuolla oli! Sitä ei tosin kuvassa taida nähdä, tai voihan tuolta yrittää bongailla jotain rajusti huojuvaa puuta heh heh. 

Söpö vuoristojoki

Edelleen samainen joki

Löydettiin taas vesiputous!

Tuskainen Juho kivoissa maisemissa. Matka tyssäsi oikealla näkyvän joen ylitykseen. Juho olisi halunnut hypätä yli yhdellä loikalla ja minä pomppia (puoliksi veden alla olevia) kiviä pitkin. Ei päästy kompromissiin joten käännyttiin sitten takaisin.  

Paluumatkan haamuvuori

Neljä tuntia tuli tuolla hortoiltua. Saatiin taisteltua itsemme ajoissa bussiin reidet maitohapoilla ja sitten koitti ehkä tuskaisin osuus, eli syväjäätyminen bussissa, kesto 1 h... Mikä parasta, kun lähestyttiin Reykjavíkia, aurinko alkoi iloisesti porottaa taivalla ja synkät pilvet kaikkosivat. Niiiiiiin meidän tuuria! Kotona sitten mutaisten tuulihousujen kanssa suihkuun ja kuumaa kaakaota nassuun, elämä alkaa voittaa pikku hiljaa... Jos tuonne vielä joskus mennään, niin:

1. Sille päivälle pitää olla luvattu pelkkää auringonpaistetta

2. Meillä on vuokra-auto

3. Meillä on kartta.

Harmaata arkea Savulahdella

... Eli islanniksi Reykjavíkissa ;) Olin äsken lukemassa The Blue Fox-kirjaa kunnes vastaan tuli vakavanlainen painovirhe: sivut 65-80 puuttuivat, miten ärsyttävää. Huomenna pitää mennä kiukkuilemaan koulun kirjakauppaan... Lisäksi sateet pilasivat hienot viikonloppusuunnitelmamme (retki luonnon helmaan), mutta uutta yritystä sitten ensi viikolla. Aika harmaa viikko muutenkin takana, Juholla oli Suomen puolen kouluhommien tehoviikko ja mulla tylsää! Perjantaina tosin oli ekskursio Nova-teleoperaattorille, kyseinen kursio paini hieman eri sarjassa suomalaisten yritysvierailujen kanssa... Perjantainen sessio kun koostui lyhyestä yritysesittelystä ja loppuilta oli pyhitetty ilmaiselle oluelle ja vohveleille. Lauantaina suunnattiin lähiuimahallille kellumaan ja tänään päivän kohokohtana oli visiitti läheiseen Grillhúsið:iin herkkuhamppareiden äärelle. Meidän pitää tehdä välillä täsmäiskuja ravintoloihin että saadaan proteiinia lihan muodossa edes kerran kuussa! Ei olla varmaan mainittu että liha on täällä kallista (niin kuin kaikki muukin...), joten makaroni & pastakastike ovat ystäviämme. Paitsi että tämän vuoden jälkeen en syö enää ikinä pastaa... (Pieni valitus myös siitä ettei meillä ole uunia). Olen myös onnistunut koukuttamaan itseni islantilaiseen lakritsiin ja törmännyt Fazerin turkinpippureihin lähikioskissa. Eli ehkä korvaan sen lihan vaan karkeilla... 

Koulussa on ollut aika kivaa (kaipailisin enemmänkin luentoja). Icelandic Culture-kurssilla katsottiin ajatuksia herättävä Dreamland-dokumentti (Draumalandið), joka käsitteli Islannin ainutlaatuisen luonnon uhraamista halvalle uusiutuvalle energialle ja siihen liittyvälle alumiiniteollisuudelle. Suosittelen! Vaikka uusituva energia on saanut melkeinpä sädekehän ympärilleen, ei sitä saa ilman uhrauksia. Seuraavalla luennolla meille tuli luennoimaan Dreamland-kirjan kirjoittaja ja elokuvan ohjaaja Andri Snær Magnason, joka kertoi elokuvan aiheuttamasta keskustelusta ja avasi elokuvan taustoja. Mites sähkötekniikan luennoista saisi yhtä inspiroivia...

Raskaan, maksimissaan neljän tunnin koulupäivän jälkeen on mahtavaa rojahtaa 40 asteiseen kuumaan ulkoaltaaseen sateen ropistessa. Juurikin sen halvan geotermisen energian takia maauimaloita ei ole vaikea ainakaan täältä Reykjavíkista löytää. En olisi ikinä uskonut että ravaisin monta kertaa viikossa uimassa (nimim. En uinut kertaakaan viime kesänä...) Pitäisi kiertää nämä kaikki ;)

 (Kuva)

Loppuun muutama viime aikoina räpsäisty maisemakuva:

Päätettiin yksi iltapäivä heittää lenkki eräälle kukkulalle ja bongattiin matkalla taaaaas yksi ilmakehän optinen ilmiö. 

Kukkulan laella nökötti Perlan. Tuolta löytyy muun muassa museo, kahvila ja ravintola. Ylätasanteelta on loistavat näköalat!

Maisemia ylätasanteelta. Alareunassa höyryää tekogeysir.

Reykjavíkin keskustaa. Kuvassa näkyvä Hallgrímskirkja on Islannin korkein rakennus (74,5 m).

Hallgrímskirkja eri perspektiivistä. Täällä saa kyllä bongailla mitä mielenkiintoisimpia kirkkoja.

Sateenkaaribongailu jatkuu

Eräältä iltakävelyltä Atlantin rannassa

Taidekuvaa ;)

Golden Circle

Lauantaina kävimme myös Réttirin yhteyteen järjestetyllä Golden Circle-kierroksella. Ensimmäisenä suuntasimme Gullfossille, jota pidetään yleisesti Islannin kauneimpana vesiputouksena, vaikka se ei Euroopan suurin olekaan. Maisemat olivat todella kauniit ja kaiken lisäksi näimme sateenkaaren putouksen lähellä.

Gullfossin jälkeen suuntasimme kenties Islannin tunnetuimmalle nähtävyydelle Geysirille, jonka mukaan maailman muitakin kuumia lähteitä, joista purkautuu vettä ilmaan säännöllisin väliajoin, on alettu kutsumaan Geysireiksi. Geysirissä on nähtävissä tulen ja veden jatkuva kilpajuoksu, jolloin vahvemman on väistyttävä. Tässä tapauksessa heikompana osapuolena on vesi. Vanha alkuperäinen Geysir ei nykyään ole enää kovin aktiivinen, mutta sen vieressä oleva Strokkur sen sijaan on. Näimme sen purkautuvan jopa kolme kertaa minuutissa. Geysirin jälkeen siirryimme Þingvelliriin eli Islannin piilotettuun "pääkaupunkiin".

Þingvellir on vuonna 2004 valittu UNESCON suojelemaksi maailmanperintökohteeksi. Þingvellirissä kokoontui aikoinaan allting eli parlamentti, joka oli eräs Euroopan vanhimmista parlamenteista. Alueella oli paljon kaikkea kaunista ja koskematonta luontoa, jollaista ei voi nähdä missään muualla maailmassa. Þingvellirissä on nähtävissä myös Euroopan ja Pohjois-Amerikan välisten mannerlaattojen erkaantuminen, sillä Þingvellir sijaitsee kyseisten mannerlaattojen repeämislaaksossa. Samasta repeämästä on pulpunnut miljoonia vuosia sitten laavaa, josta Islanti syntyi. Mannerlaatat etääntyvät edelleen toisistaan noin kahden senttimetrin vuosivauhtia, jolloin niiden välissä oleva alue vajoaa kaiken aikaa alaspäin. Uskomatonta mutta totta, alue on vajonnut vajaassa 9000 vuodessa yli 40 metriä. Þingvellirissä kokee geologisesti ja historiallisesti mielenkiintoisia asioita sekä näkee puhtaan kaunista luontoa silmänkantamattomiin. Sanoisin Þingvelliriä paikaksi, jossa jokaisen on vähintään kerran elämässä käytävä!

Löytyyköhän tämän sateenkaaren päästä aarre?

Mainio koskenlaskupaikka. Tai siis ei...

Gullfossin kuohuja. Läpijuoksevan veden määrä on kesäisin vaatimattomat 140 m³/s. Tosin suurin mitattu virtaama on 2000 m³/s, joka ei sekään ihan pikku vesimäärä ole.

Tilannekuvaa läheiseltä kukkulalta.

Vesi kuohuu lopulta 32 m syvään halkeamaan ja jatkaa virtaamistaan Hvítá-joessa. Aikoinaan Gullfoss haluttiin ymmärrettävistä syistä valjastaa sähköntuotantoon, mutta onni on ettei hanke toteutunut ja saamme yhä nauttia tästä luonnonihmeestä!

Geysir

Aito ja alkuperäinen Geysir.

Astetta virkeämpi geysir, Strokkur.

Strokkur hetkeä myöhemmin.

Strokkurin vesimassat nousevat hurjan korkealle, jopa 20 m.

Pikku-Geysir kiehuttaa vettä!

Maisemaa

Vesi oli kirkasta Þingvellirissä.

Mannerlaattojen välistä repeämiskohtaa.

Lopuksi äskeistä pienempi vesiputous ;)

Réttir - lampaiden erottelutapahtuma

Lampaat elävät aika leppoisaa elämää Islannissa, ne saavat laiduntaa täysin vapaina maaseudulla keväästä syksyyn. Syksyllä ne kerätään hevosten ja koirien avulla vuorilta talveksi jemmaan, mutta tällöin maajussien (en keksi fiksumpaa sanaa tähän hätään) lampaat ovat kaikki samassa sumpussa, joten ne erotellaan korvamerkintojen perusteella réttir-nimisessä tapahtumassa. Näin jokainen maajussi saa varmasti omat lampaansa kotiin. Tästä operaatiosta on ajan myötä kehkeytynyt suurempikin tapahtuma, jonne tullaan koko suvun (ja muutaman turistin...) voimin erottelemaan lampaita.

Seuraavaksi lammaspainotteinen kuvaoksennus tältä päivältä:

Tästä se alkaa: lammaslauma vyöryy kehään... Tyylipisteet noille kahdelle pomppivalle kaverille!

Etsi kuvasta lammas

Lampaiden korvamerkintöjen tutkailua

Tapahtuma keräsi katsojia vauvasta vaariin (ei tosin ehkä ensimmäinen paikka jonne veisin itse muksuni pyörimään) ja suurin osa näytti tulleen lähinnä juoruilemaan tuttujensa kanssa tuonne kehään. Ps. On vain ajan kysymys koska sorrun ostamaan tuollaisen maailman siisteimmän islantilaisen villapaidan!

Juho uskalsi hypätä lampaiden tallottavaksi ja haisikin kyseiseltä elukalta loppupäivän ;)

Tungosta...

Eräs lammas sai hepoilta kyytiä :( Edellisistä kuvista tuttu rinki on tällaisten "karsinoiden" ympyröimä, joihin lampaat on nätisti lajiteltu omistajan mukaan.

Eräs poloinen menetti toisen sarvensa tuossa rytäkässä :( Lampaat vaikuttivat tosi stressaantuneilta etenkin kehässä, onneksi joutuvat kokemaan tuon päivän vain kerran vuodessa...

Ja lopuksi lastaus autoihin

Mietintöjä kursseista

Päivän ehdottomasti paras asia oli, että saatiin vihdoinkin (puolen kuukauden asumisen jälkeen) vuokrasopimus tehtyä! Oltiin jo varmoja, että sopimus jää tekemättä, sillä vuokraisäntämme on lähdössä huomenna loppuvuodeksi Ranskaan ja häntä ei löytänyt sitten mistään nyt illalla sopimuksen tekoa varten. Yhtään viime tingassahan ei oltu... Alunperin piti tulla kertomaan fiiliksiä kursseista, joten aiheeseen: Opiskelua on takana vasta 2 viikkoa, joten tässä kurssien alkutunnelmia. Sähkötekniikan kurssien valikoima täällä on äärimmäisen suppea (ellei kutsumuksena ole signaalinkäsittely...), joten opiskelen nyt syksyllä lähinnä islantia. Elättelen toiveita että tästä 20 ects islantia saisi raavittua kasaan pakolliset LUT:in kieliopinnot... Sitten kun on kieli hallussa (toiveajattelua) niin voikin kevääksi valita jotain tekniikan saralta, koska kurssitarjonta näyttää tuolloin paljon fiksummalta. Mutta Juho haluaa varmasti avautua enemmän sähkön kursseista ja kertoilla tuntemuksiaan, joten aiheesta lisää myöhemmin.

Self Study in Icelandic

Islannin itseopiskelukurssi, jossa voi valita yhden syventymisalueen: kielioppi/ kuullunymmärtäminen/ lukeminen. Valittiin jälkimmäinen ja sitten marssittiin koulun kirjakauppaan ostamaan symppis lastenkirja lukemisiksi. Vielä ei olla ehditty sitä tosin avaamaan... Vaikka se sormissa polttelee. Kurssiin kuuluu myös kryptisiä nettitehtäviä. 

Vocabulary I

Islannin kurssi, jossa luentoja kaksi kertaa viikossa. Opettaja Jón Gíslason vaikuttaa motivoituneelta ja osaa piristää kuivahkoja teoriatunteja. Vaikka kurssin nimestä voisi päätellä muuta, on kyseessä aikalailla perinteinen kielikurssi. Toivottavasti tämän kurssin jälkeen kykenen ääntämään islantia hieman vakuuttavammin.

Icelandic Culture

Englanninkielinen kulttuurikurssi, luentoja kaksi kertaa viikossa. Ensimmäiset luennot olivat maan historiasta ja kulttuuriperinnöstä. Pakollisena luettavana ainakin neljä kirjaa. Ehkä mielenkiintoisin kurssi näistä kolmesta, oodi humanistikursseille ;) Vierailevien luennoitsijoiden ansiosta luennoille on aina jännittävää mennä. Tänään luennon sijaan menimme visiitille yliopiston kampuksella sijaitsevaan Kansallismuseoon. Opastetun kierroksen jälkeen olemme taas hieman fiksumpia mitä tulee Islannin historiaan. Hyvä että meille ulkkareille avataan islantilaista mentaliteettia!

Seuraavien viikkojen lukemiset (ja verinen taistelu siitä kumpi saa lukea tuon Það var skræpan ensin)

Islanti on hassu kieli :)

Whale Watching

Tänään raahasimme jumahtaneet lihaksemme valaiden bongailuristeilylle, joka ei ollut mikään loistava menestys. Kolmen tunnin saldona n. 1000 lokkibongausta, n. 3 delfiiniä ja n. 1 lahtivalas (minke whale, sellainen pieni valas). Harmi, sillä Juho olisi niiiiin halunnut nähdä hyppivien ja temppuilevien miekkavalaiden ryhmittymän ;) Ehkä olimme vain väärässä paikassa väärään aikaan... Itse onnistuin saamaan matkan puolivälissä aivan uskomattoman oksuolon ja taisin missata sen johdosta lahtivalaan n. 15 sek vierailun. Emme siis (yllättäen) suosittele retkeä henkilöille jotka tulevat herkästi merisairaiksi...

Reykjavikin rantaviivaa

No niitä lokkeja...

Päivän bongaussaaliin onnistuneimmat kuvat, olkaa hyvät! (Nämä kaverit on siis delfiinejä...)

Mt Esjan valloitus

Eilen oli kovasti odottamani kiipeilypäivä :) Kiivettiin Reykjavikin lähellä sijaitsevalle Esja-vuorelle muiden vaihtareiden kanssa. Porukka oli suomalaisvoittoinen, johtuneeko siitä, että suomalaiset ovat tarpeeksi hulluja kokeilemaan kaikkea, sitä en tiedä. Mukanamme oli myös kaksi slovakialaista, saksalainen, espanjalainen sekä englantilainen.

Esja on suuri vuoriryhmä, jonka korkein kohta on suunnilleen kilometrin korkeudessa. Vuoren juurelle pääsi kätevästi bussilla, joten mahdollisuudet kiipeilyyn ovat todella otolliset. Kiipesimme Þverfellshornin huipulle, joka on 851 metriä korkea, koska sinne meni aluksi yllättävänkin helpolta tuntuva valmis turistipolku. 400 metrin jälkeen polku kävi kuitenkin melko vaikeakulkuiseksi ja lopulta joutui jo todella kiipeämäänkin. Koko reissuun meiltä meni noin 5 tuntia, sillä alas kapuaminenkaan ei ollut ihan helpoimmasta päästä.

Kaiken kaikkiaan reissu oli todella mukava ja maisemat olivat mahtavat. Itse taisin löytää jopa uuden harrastuksen kyseisestä toiminnasta, joten ei muuta kuin suurempia huippuja etsimään ;) Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka eivät pelkää korkeita paikkoja!

Nyt lähdetään sunnuntain kunniaksi bongailemaan valaita, toivotaan että törmätään (tai siis "törmätään") edes yhteen!

Taustalla kohoaa huippu, jolle kiipesimme.

 

Maasto on todella karua, mutta samalla myös erityisen upeaa ja ainutlaatuista. Tästä purosta täytettiin vesipullot!

Huippu häämöttää jo!

Maisemaa huipulta

Kohti merta

Reykjavik tuolla jossain

Ihan ok maisemat

Anitan tyylinäyte alas kiipeämisestä

Tänne vielä palataan :)