Kevään kurssien kuvaukset

Taas olisi aika listata käymämme kurssit, joten tässä kevätlukukauden anti:

Numerical Solutions in Fluid Mechanics and Heat Transfer

Hyödyllinen kurssi erityisesti energiatekniikan opiskelijoille. Koska sähkötekniikan osaston omat kurssit olivat huonoja opiskelusuuntani takia, päätin ottaa kyseisen kurssin energiatekniikan puolelta. Kurssin opettajakin oli tietämättäni ollut Lappeenrannassa n. 15 vuotta opettajana, mikä oli mukava sattuma. Kyllä kurssilla oppi todella paljon mm. Simulink/Matlab-ympäristössä mallintamaan erinäisiä asioita.

Communication and Human Interaction

Viestinnän kurssi, jonka koin todella hyödylliseksi ja opettavaiseksi, koska en ollut aiemmin opiskellut esim. puheviestintää. Lisäksi kurssilla sai varmuutta ja rutiinia englanniksi esitelmöintiin. Kurssi koostui esityksistä/esitelmistä ryhmän edessä, ryhmätöistä ja kirjallisista raporteista, ei tenttiä. Kurssilla oli opiskelijoita monilta eri osastoilta ja kurssitöitä sai muokattua hyvin omaan opiskelusuuntaan liittyviksi. Töinä mm. englanninkielisen CV:n ja työhakemuksen kirjoitus sekä ryhmätyö, jossa analysoitiin itse valitun yrityksen viestinnän tehokkuutta. 

Icelandic Nature and Cultural Legacy

Vaihtareille suunnattu kurssi, joka tutustutti kohdemaan luontoon ja kulttuuriperintöön. Kurssilla tehtiin useita mielenkiintoisia retkiä, luokassa istumista oli ehkä 60 % kurssista, ei tenttiä. Kurssin aikana tuli kirjoittaa kasa esseitä, tehdä portfolio retkistä ja pitää pari esitelmää ryhmän edessä. Todella asiantuntevat kolme luennoitsijaa, joiden luennoille saapui mielellään.  

Toivottavasti tästä on apua tuleville vaihtareille ja jos on vielä kysyttävää kursseista, meihin voi toki ottaa yhteyttä. Sitten muihin aiheisiin! Viimeisenä viikonloppunani Islannissa osallistuin kahden päivän ratsastusretkelle, joka oli aikamoista jännitysnäytelmää alusta loppuun. Reissu oli kuitenkin kokonaisuudessaan aivan mahtava ja loistava päätös Islannin vaihtovuodelleni! Kirjoittelen tätä valitettavasti jo Suomen kamaralta ja vielä olisi kaksi postausta luvassa, jonka jälkeen blogissa hiljenee. Nyt kuitenkin vielä pari kuvaa ratsastusreissulta:

Pohjoisen ihmeitä, osa 2

Mývatnin ympäristöstä meillä oli jäänyt vielä näkemättä Kraflan alue, joten kolmantena päivänä suuntasimme ensin Víti-kraaterille. Krafla-tulivuorellahan menee lukemani mukaan merkitty polku, jota olisi ollut mielenkiintoista tepastella, mutta vielä huhtikuussa vuorella oli liikaa lunta pikku kävelykierrokselle. Kiersimme sen sijaan Vítin ympäri, mielenkiintoinen lenkki sekin. Kesällä varmaan vielä upeampi, kun kraaterin järvi ei ole jäässä. Lyhyen matkan päässä on myös Leirhnjúkurin geoterminen alue, suosittelen samoilemaan alueella merkittyjä polkuja pitkin! Jälleen kerran, kiehuvaa muutaa, upea maaperän väri, erivärisiä laavakerrostumia. Tosin näin talvella päästäkseen alueelle oli parkkipaikalta tarvottava lumessa varmaan puoli tuntia... Toisaalta muita turisteja ei näkynyt mailla halmeilla, eli saimme ihmetellä avaruusmaisemia ylhäisessä yksinäisyydessämme. 

Hangessa tarpomisen jälkeen oli aika käydä ihailemassa Euroopan voimakkainta vesiputousta, Dettifossia. Putous ei ollut niin näyttävä kuin olin odottanut, mutta olivathan ne putoavat vesimassat aika hurjia... Vaatimaton 193 m³/s virtaama. Olisi ollut hienoa nähdä putous myös toiselta puolen jokea, mutta sinne johtava tie oli suljettu, joten ehkä joku kesä on aika ottaa revanssi... Jökulsá á Fjöllum-joen varrelta löytyy useampikin näyttävä putous, me kävimme myös tarkastamassa Selfoss-putoksen, joka oli myös toki näkemisen arvoinen. Sitten olikin aika hurauttaa Akureyriin, jonka hostellissa nukuimme viimeisen yön. Ja oli kyllä huonoiten nukkumani yö täällä Islannissa. Olimme siitä hankiepisodista sen verran naatteja (ainakin itse olin!) että uni maittoi aikaisin. Oli siis mukava herätä keskiyöllä siihen, että siveyden sipulimainen huonetoverimme yrittää vaihtaa yöpukuhousuja kerrossängyn yläpedissä makuupussin sisällä, niin että koko huone tuntuu huojuvan. Sitten parin tunnin päästä toinen huonetoverimme etsii monta minuuttia hammasharjaansa otsalampun valossa, herättää huonetoveri nro 1:n ja kovaan ääneen valittaa kun hammasharjaa ei löydy. Tuli vähän sellainen fiilis, että me olisimme pöllineet herran hammasharjan. Joo oma jäi kotiin, lainataanpas tuota naapurin setän harjaa. No onneksi harja löytyi lopulta ja rauha palasi maahan. Saattoi olla ensimmäinen ja viimeinen dormi-kokeilumme! :D  

Neljäntenä päivänä oli jo lieviä ongelmia keksiä tekemistä, ja pitikin pohtia lähteäkö itään vai länteen. Valitsimme idän, matkakohteena ensin Húsavík. Kyseinen kylä on kuuluisa valassafareistaan, joille emme kyllä osallistuneet, törkeän hintaista hupia, etenkin kun on aika riskipeliä näkeekö otuksia lainkaan. Joka tapauksessa, me halusimme käydä uiskentelemassa vanhassa juustosäiliössä, joka löytyy kylän liepeiltä. Vapaaehtoiset ovat innovatiivisesti höydyntäneet vanhaa säiliötä uima-altaana, kerrassaan nerokasta! Vesi oli aika kuumaa, hiki alkoi valua pitkin otsaa aika äkkiä. Ja hintaa uiskentelulle tuli 200 kruunua, eli ei juuri mitään. Maksu laitetaan lippaaseen eli enemmänkin saa maksaa, jos haluaa sponsoroida tuota mainiota kohdetta.

Uiskentelun jälkeen jatkoimme matkaa Ásbyrgi-kanjonille, joka on kuuluisa hevosenkenkämuodostaan. Kanjoni muodostui muinoin kun Sleipnir, viikinkijumala Óðinnin ratsu, ylitti Atlanttia ja länttäsi kavionsa sinne (jotkut väittävät kanjonin muodostuneen Jökulsá á Fjöllum-joen jättimäisen tulvan seurauksena tuhansia vuosia sitten, kauhean tylsää, olen itse siis Sleipnirin kannalla). Odotukset olivat hieman korkealla jälleen, mutta havaitakseen hevosenkenkämuodon kunnolla, olisi suotavaa pörrätä yläilmoissa... Onneksi kanjonin seinämät olivat jälleen osastoa taideteos, ja paikalla ilmeisesti pystyy bongailemaan lintujakin aika mukavasti. Meidän seuranamme oli tosin vain niitä iänikuisia lokkeja...

Päivän kruunasi ravintolaillallinen Akureyrissä, enpä ole tuntenut itseäni hetkeen niin alipukeutuneeksi kuin silloin kulahtaneet vaelluspopot jalassa ja ryönäinen tuulipuku yllä! Parasta näissä hetkissä Islannissa on tosin se, että ei tarvitse pelätä törmäävänsä tuttuihin, paitsi todella huonolla tuurilla. Sitten kivuton 45 min lento ja 20 min kävely ja pääsikin jo korjaamaan univelkoja Reykjavikin kotiin, ilman kolistelevia dormi-tovereita.

Víti-kraateri ja Kraflan voimalaitokselta tulevia höyryjä. Bongaa myös kuvasta mittakaavaa havainnollistava muurahaisen kokoinen lenkkeilijänuorukainen.

Nätti kevätpäivä Kraflalla

Kohti Leirhnjúkuria, keskellä ei mitään!

Miten voikin maisema vaihtua niin äkkiä, tällainen mini-Blue Lagoon löytyi hankien keskeltä (Leirhnjúkur).

Juhon Rocky-nyrkki-ilmassa-poseeraus, olkaa hyvät

Pakollinen maaperänihastelukuva.

Nenät kohti Dettifossia. Oli pakko dokumentoida Islannin yksi Islannin erikoisuuksista eli sillat, jotka koostuvat vain yhdestä kaistasta. Että kuskit tarkkana sitten näiden kanssa!

Dettifossillekin johtava tie (862) oli osittain suljettu talven ajaksi (näitä suljettu-systeemejä oli koko pohjoinen täynnä!). Ja näkee kyllä miksi, tie katoaakin jo parin metrin päässä näpsäkästi lumen alle... Mutta tosiaan Dettifossille asti vielä pääsee. Kuitenkin Ásbyrgin kanjonille päästäkseen täytyi kiertää Húsavíkin kautta. 

Dettifoss oli jälleen sarjaa hankalasti kuvattava, mutta onneksi sateenkaari pelasti tilanteen ja tuo vähän mielenkiintoa tähänkin kuvaan ;)

Koska aikaa oli riittämiin, tepastelimme vielä katsomaan Selfossia, joka näytti näin kaukaa maagisemmalta kuin aivan vierestä toljottaessa. Pakko myöntää, että olen tullut täällä Islannissa aika vaativaksi mitä vesiputouksiin tulee. Tai siis, en räpsi sataa kuvaa sormet sauhuten enää mistä tahansa pikku purosesta! ;)

Tunnustan ettemme kovin montaa minuuttia uhranneet itse Akureyrin kaupunkiin tutustumiseen (tarkalleen ottaen vartin, kun odottelimme iltapalasushejamme valmistuviksi, heh). Kuten kuvastakin näkyy, oli keskusta todella sympaattinen värikkäine taloineen!

Akureyrin kirkko on muuten saman hepun käsialaa, kuin Reykjavikin upea Hallgrímskirkja. Jalkaparat saivat vielä päivän viimeisen rääkin, kun laahustimme ne keskimäärin miljoona rappusta ylös kirkolle...

Sydämenmuotoiset liikennevalot, nerokasta :) Niiden on/oli tarkoitus piristää ihmisiä talouskriisin aiheuttamassa masentavassa ilmapiirissä. Tahdon Suomeen samanlaiset, takk fyrir.

 Maisemaa matkan varrelta. Ei sitä joka nurkan takaa löydy lähes peilityyntä järveä, ei ainakaan Islannista.

 Húsavíkin veikeä kirkko, joka onkin sitten ainoa kuva koko kylästä...

 Vanha juustosäiliö, nykyinen uimapaikka.

Ásbyrgi ja selkeä hevosenkenkämuoto ;)

Mývatn & muita pohjoisen ihmeitä, osa 1

Teimme tosiaan huhtikuun lopussa neljän päivän täsmäiskun Pohjois-Islantiin. Nyt ei siis puhettakaan koulusta vaan puhdasverinen matkareportaasi luvassa ;) Sain siis hyvissä ajoin varattua suht edulliset lennot Akureyriin. Autollakin olisi toki päässyt, mutta päätimme säästää bensakuluissa, ajansäästöstä puhumattakaan (45 min vs n. 5 h). Itse lentokokemus oli aika mielenkiintoinen... Lipuissa tosiaan muistaakseni luki että kentällä pitäisi olla tuntia aikaisemmin, ja me kun siellä sitten tunnollisesti olimme klo 6:15, ei koko terminaalia oltu vielä edes avattu! Olimme edellisenä iltana pussitelleet nesteitä minigrip-pussukoihin, mutta kentällä eivät edes läpivalaisseet käsimatkatavaroita, metallinpaljastimiakaan en nähnyt, hyvä kun henkkarit katsoivat... Pelotti hieman millaisella pikku propellilentsikalla joutuisimmekaan matkustamaan (eräs kaverini oli "joutunut" matkustamaan äitinsä kanssa Vestmannasaarille kahdestaan 6 hengen koneella...), mutta pikku Fokker veti jopa ~60 henkeä.

Lento sujahti ohi hetkessä ja lentokentältä otimme heti vuokra-auton alle ja suuntasimme kohti Mývatn-järveä, joka on luonnollisesti ympäristöineen yksi pohjoisen ihmeistä! Matkan varrella poikkesimme jumalten vesiputoukselle eli Goðafossille, jota väitetään yhdeksi Islannin kauneimmista putouksista. Olihan se toki kaunis, mutta menetin sydämeni seuraavalle kohteellemme eli Aldeyjarfossille, joka oli suorastaan mykistävän kaunis. Kuitenkin kyseisen putouksen näkeminen vaati hyviä hermoja ja hikeä... Ensin on ajettava tylsä hiekkatiepätkä ja perille asti päästäkseen alla on oltava neliveto, jota meiltä ei löytynyt, joten kävelimme suosiolla viimeiset kilometrit ja eksyimme vaihteeksi pari kertaa, ensi kerralla maastokartta mukaan... Jokainen retkemme vaatii näköjään pakollisen eksymisen! Mutta oli kyllä sen arvoista, putousta ympäröivät upeat basalttikolumnit, jotka ovat kuin taideteoksia. Putouksen ihastelun jälkeen oli aika suunnata majapaikkaamme, joka sijaitsi Mývatnilla, Skútustaðirin pseudokraatereita vastapäätä. Pseudokraatereiden alueella meni juuri sopiva iltalenkkipolku :) 

Seuraavana päivänä kävimme kiertämässä loputkin Mývatnin ihmeet: Höfði-luonnonpuiston, Dimmuborgirin "laavametsän", Hverfell-kraaterin, erittäin kyseenalaiset "uimapaikat" Grótagján ja Stóragján sekä geotermisen alueen, Hveraröndin. Päivän kruunasi lilluminen Mývatn Nature Baths-kylpylässä, joka oli ok, muttei kyllä päihitä Blue Lagoonia (olkoonkin miten turistirysä tahansa). Yritin karsia kuvia rankalla kädellä, mutta eihän se täysin onnistunut. Jottei tästä reissukuvauksesta tulisi liian pitkä ja puuduttava, kirjoittelen kahdesta viimeisestä päivästä myöhemmin, bless bless!

Goðafoss

Aldeyjarfossia metsästäessämme törmäsimme tällaiseen otukseen, jota ensisilmäyksellä luulimme pöllöksi, hups. Kai se joku haukkaeläin on...

Aldeyjarfossin upeita basalttipalkkeja

Aldeyjarfoss, joka on selkeästi sukua Svartifossille!

Heppoja tiellä, miten ovatkin onnistuneet noin perusteellisesti valtaamaan ajoväylän... Ja kun yritimme jurnuttaa noiden ohi, eräs nimeltämainitsematon heppa päätti nuolla meidän pölyisen takavalon puhtaaksi, takk fyrir! Nuo metalliset sillat (autolla pääsee ajamaan sillan yli, mutta lampaat ja muut eläimet eivät rakojen takia pysty sitä ylittämään ja pysyvät omalla alueella) ovat varmasti kaikille Islannin matkaajille tuttuja ja kuulin aika hyvän jutun niihin liittyen koulussa: Eräs islantilainen poika meidän kurssilta oli ihmetellyt miksi tämän kaveri painaa aina tööttiä, kun lähestyy tuollaista siltaa autolla. Kaverin selitys oli se että menninkäiset tykkäävät roikkua noissa palkeissa, eikä olisi kivaa ajaa niiden sormien päältä, siksi töötillä varoittaminen. Kuinka huomaavaista :)

Skútustaðirin pseudokraaterit majatalomme ikkunasta käsin

Höfði-luonnonpuistoa. Pelästyimme ensin että oliko kyseinen nähtävyys pelkkää metsää, mutta hetken samoilun jälkeen pääsimme ihastelemaan näitä kivimuodostelmia järven rannalle.

Seuraavana etappina Dimmuborgir

Aika synkkä paikka tuo Dimmuborgir (ja vaikeasti valokuvattava...)!

Seuraavaksi kipusimme Hverfellin huipulle (tämä kuva on siis järven toiselta puolen, kraateri näytti sieltä katsottuna komeammalta), jota majatalomme emäntä väitti Euroopan suurimmaksi kraateriksi. Olihan se aika jättimäinen ja näyttävä ilmestys, leveyttä 1 km ja korkeutta ½ km.

Ensimmäinen tutkimamme hyvin kyseenalainen uimapaikka, Grótagjá. Paikka paljastui kunnon surmanloukuksi, juuri ja juuri uskalsin kurkistaa sisään. Ei puhettakaan että olisimme kivunneet alas kokeilemaan veden lämpötilaa, saati sitten uimaan. Tuolla olikin kyllä kärpäsen kokoinen varoituskyltti putoavista kivistä. Ja pahinta on että eräs (islantilainen) ystävämme on uinut tuolla! Ja jotkut seikkailumieliset paikalliset tekevät sitä edelleen... 

 Suostuisitko sinä uimaan tuolla?

Eipä Stóragjá ollut yhtään huokuttelevampi vaihtoehto pikku kylpyhetkelle! Uimapaikkaan pitäisi siis laskeutua tuosta pienestä rakosesta köyden avulla, ja sieltä pitäisi myös päästä pois köyttä hyödyntämällä. Jaa että märkänä kylmissään pitäisi liukkailla kätösillä ja tällä haukalla saada itsensä tuolta ylös? Ei kiitos. Lisäksi vedessä on kuulemma turhan korkeat bakteeripitoisuudet, vesi vaihtuu hitaasti ja pöpöt pääsevät muhimaan seisovassa vedessä, ihanaa. Keksin miljoona eri kauhuleffateemaa toteutettavaksi tuolla, mutta ei niistä sen enempää...

 Sitten päästäänkin suosisikkipaikkaani eli Hveraröndiin! Geotermiset alueet ovat mielestäni parasta Islannissa. Ja parasta Hveraröndissä oli tuo valtava, kiehuva muta-allas. Muta pörisee ja rikki haisee.

Geotermiseen alueeseen kuuluu Námafjall-vuori, jonka päätimme käydä valloittamassa. Huipulle meni siis merkitty reitti, omin päin ei geotermisille alueille kannata lähteä seikkailemaan, jos oma henkikulta on kallis ;) Huipulta pystyi tarkastelemaan aluetta hieman eri vinkkelistä. Uskomaton tuo maaperän väri!

 Kuinka huomaavaista, että tämä kyltti oli vasta vuoren huipulla?! Syykin selvisi, huipulle meni nimittäin jeeppipolku, kuinkas muutenkaan... Seurattiin kyllä merkittyä polkua ylös asti, mutta itse en ainakaan katsonut yhtään minkä värisellä maalla tepastelin. ("The ground is hot and therefore dangerous to cross. Only walk on light brown clay and stay on marked paths. You are here at your own risk. -Rangers")

 Huipulta oli taas mielettömät maisemat, suosittelen uhraamaan pari tuntia kyseiselle lenkille, jos aikaa vain on!

Veikeän näköistä maaperää

Onnistuneen päivän kruunasi kaunis auringonlasku.

Jäähyväisiä

Huh, viimeiset pari viikkoa ovat olleet pitkälti pelkkää reissaamista, joten emme ole ehtineet blogia päivitellä. Jos nyt näiden kahden viimeisen Islannin viikkoni aikana saisin kirjoiteltua muutamat matkareportaasit, kurssikuvaukset ja muutenkin pienen yhteenvedon mahtavasta vaihtovuodestamme. Juhohan karkasi Suomeen jo pari päivää sitten. Koska jouduimme maksamaan toukokuun vuokran päätin jäädä tänne vielä pariksi viikoksi hengaamaan, kunnes työt kutsuvat. Mieleeni putkahtelee koko ajan juttuja joita emme "ehtineet" näiden 9 kuukauden aikana tehdä, esimerkiksi maistaa Reykjavikin legendaarisimpia hodareita (tai siis Juhon olisi pitänyt maistaa, itse en tykkää...). Ehkä sitten ensi kesänä ;)

Pyysin nöyrästi että Juhokin kirjoittelisi pienen jäähyväispostauksen, mutta runosuoni ei kuulemma kukkinut toivotulla tavalla ja mielestäni seuraavasta tuotoksesta ei ole aivan omaksi postauksekseen, joten tulkoon se tässä yhteydessä:

"No niin, nyt alkaa olla tämä vaihto taputeltu ja kotiinlähtö koittaa sunnuntaina. Anita tosin jää vielä paikalle pariksi viikoksi. Kotiinlähtö tuntuu toisaalta haikealta, koska taakse jää hieno maa ihmisineen. Toisaalta taas kotimaan metsät ja toivottavasti luminen ensi talvi siintävät jo mielessä. Ja hienon kotiinlähdöstä tekee se, että ainakin voin omasta puolestani sanoa vaihtovuoden sujuneen erittäin mallikkaasti ja parhaalla mahdollisella tavalla. Islantiin varmasti palaan vielä. Uudet tuulet puhaltavat ja on käännettevä seuraava sivu. Siinäpä se."

Löysin muistitikultani Snæfellsnesin reissun valokuvat, joten tässä pientä matkaraporttia... Snæfellsneshän on upea peninsula parin tunnin ajomatkan päässä Reykjavikista. Olimme matkassa yhden päivän, eipä kyllä tuottaisi ongelmia viettää tuolla aikaa vaikka viikon verran (mutta sitten täytyisi kyllä huiputtaa Snæfellsnesjökull!). Snæfellsnesiltä löytyy muun muassa jäätikkö, tulivuoria, vesiputouksia, laavapeltoja ja -luolia, mustia ja vaaleita hiekkarantoja, jylhiä rantakallioita ja mielenkiintoisia kivimuodostelmia. Olimme saaneet vihiä että eräältä rannalta (saimme todella epämäräiset koordinaatit) voisi löytää rantautuneen kuolleen valaan (...), joten sen metsästämiselle joutui uhraamaan hetken. (Onneksi) valasta ei kuitenkaan löytynyt, mutta ajaessamme pitkin rantaa kotia kohti yhtäkkiä auton sisälle lehähti sellainen löyhkä, että voisi veikata meidän ajaneen jonkun raadon ohi. Oli sen verran tukalaa ettemme jääneet ottamaan tuoksusta tarkemmin selvää...

Reissun päätteeksi suuntasimme kuumaan lähteeseen lillumaan, jossa tutustuimme pariin paikalliseen. Olivat käyneet päivällä laskettelemassa Snæfellsnesjökullilla. Railot tulevat esiin kuulemma vasta kesällä, joten nyt siellä olisi ollut ihan turvallista hengata jos tietää mitä tekee... Joo ei kiitos. Tiedustelimme myös että ovatkohan lunnit jo saapuneet Islantiin ja kyllä kuulemma, joten seuraavalla reissulla lähdimme niitä sitten bongailemaan ;) Mutta siitä lisää myöhemmin!

Gerðubergin basalttikolumneja

Kävimme valloittamassa pienen tulivuoren kraaterin ja maisemat ylhäällä saivat leukamme loksahtamaan.

Laavapeltoa

 Vaaleaa hiekkarantaa

 Siellä hän kuikuilee. Kävimme pienimuotoisesti bongailemassa hylkeitä, noita uljaita merten makkaroita ;) 12 hyljettä tuli bongattua, Juhon kirjanpidon mukaan.

 Hän oli erilainen nuori ja köllötteli ylhäisessä yksinäisuudessään kaukana muista

 Islantilaista perinnemaisemaa

 Gatklettur Arnarstapin lähistöllä

 Pelottava kuilu Gatkletturin vieressä. Kuilusta kaikuvat lokkien huudot ja rääkäisyt kuulostivat ihan vauvan itkulta. Hui!

Djúpalónssandurin hiekkarannalla lepää neljä tuollaista tosi kevyttä kiveä, joiden avulla merimiehet muinoin valittiin. Että tuonne voi nyt sitten mennä leikkimään ja särkemään selkänsä ;)

 Haaksirikkoutuneen aluksen jäänteitä Djúpalónssandurissa ja taustalla maaginen Snæfellsnesjökull

Päivän päätteeksi kävimme valloittamassa Saxholl-kraaterin, joka purkautui 3000-4000 vuotta sitten. Kerrankin joku ei-hapokas nousu! Kraateri on aika matala, joten sinne on helppo kavuta.

Kävimme palauttamassa auton iltamyöhään ja kotiin kävellessä Tjörninillä oli sen verran nättiä että täytyi räpsiä parit kuvat ;)