sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Hevostelua

Viimeinen luentoviikko takana! Ensi viikko on ilmeisesti pyhitetty tentteihin lukemiselle ja sitten alkaakin kahden viikon tuskaisa taival kokeiden parissa. Toisaalta mitäpä muutakaan täällä pimeydessä tekisi, valoisaa aikaa päivässä on sellaiset 5 h 30 min ja huonommaksi menee! Ei hätää, emme ole vaipumassa masennukseen, sillä nyt on puuhailtu vaikka mitä kivaa. Kuten fiilistelty ensilunta! Ja tiistaina pääsimme Inspired by Iceland-sivuston avulla tutustumaan Íslenski Hesturinn-talliin sekä sen asukkeihin. Talli on perustettu vasta tämän vuoden keväällä, joten kyseessä on hyvinkin uusi hevosyritys Reykjavíkin seudulla. Aluksi paikan omistaja Begga kertoi meille islanninhevosesta rotuna ja omasta menneisyydestään hevosten parissa. Ei voi kuin ihailla Beggan energistä otetta sekä omistautumistaan hevosille ja yritykselleen! Kyseessä oli sen verran kovan luokan mainospuhe, että olen varma vielä kyseiselle tallille palaavani. Illan aikana kävimme rapsuttelemassa tallin hevosia, söimme lettuja kahvin kera ja kävimme tervehtimässä naapurin sedän lampaita. Tyrmäävä ammoniakin löyhkä lampolassa iski vasten kasvoja (ja juuttui tiukasti vaatteisiin), kokemus kai sekin... Palattuamme takaisin tallin oleskelutilaan erään islantilaisen pienpanimon omistaja piti pienen esittelyn oluistaan ja loppuillan vietimme eri oluita maistellen. Ilta oli kokonaisuudessaan todella onnitunut ja rento. Syy miksi Juhon kyseiseen iltamaan alun perin raahasin oli se, että herra pääsisi rapsuttelemaan heppoja ja tekemään tuttavuutta noiden jalojen eläinten kanssa. Koskapa lauantaille oli varattu ratsastusretki ;)  

Tältä näyttää islantilainen talli! Vähän ahtaat tilat hevosilla, mutta onneksi ne pääsevät ulkoilemaan päivisin.

Juhon käsi kruunaa kaikki hevoskuvat! Joku silitteli aika innoissaan heppasia ;)

Lampolassa. Begga esittelee vanhan koulukunnan suitsia, ovat kuulemma olleet ihan elokuvakäytössäkin!

Lisää lampaita... Vähän oli tungosta niilläkin. Vihreät spreijaukset ovat ilmiselvästi salakoodeja.

Lauantaina oli siis vuorossa ESN:n järjestämä noin parin tunnin ratsastusretki Eldhestar-tallilla. Pienenä miinuksena heti alkuun se, että talli sijaitsee yli puolen tunnin ajomatkan päässä Reykjavíkista, kun Beggan talli on yli puolet lähempänä. Mutta tosiaan, aluksi meille jaettiin kypärät ja halukkaat saivat sulloutua lämpimiin talvihaalareihin. Seuraavaksi kyseltiin kuka on ratsastanut aiemmin ja kuinka kauan - tämän avulla meille jaettiin hevoset. Sain urheaksi ratsukseni Lukan/Lukkan ja Juho muisteli hevosensa nimeksi suomalaisittain Medaljonkia :D Meidät opastettiin selkään, kerrottiin peruskäskyt ja sitten lähdettiin jonossa matkaan. Lenkki kiersi peltoja ja pari jokeakin tuli ylitettyä. Päästiin myös tölttäämään ja ravaamaan, ottipa Juhon ratsu muutamat laukka-askeleetkin. Ja ei, kukaan ei onneksi pudonnut. Luka ei tehnyt minuun suurta vaikutusta, se oli lähinnä mallia katujyrä ja tölttäämään mokoma ei suostunut, ei sitten millään. Toisaalta laiskuudesta ei ollut hepalla tietoakaan ja kertaakaan ei tarvinnut pohkeilla kylkiä edes hipaista... Enemmän rakastuin überlämpimään ratsastushaalariin ja luovuin siitä retken päätteeksi pitkin hampain :D Miinusasteita oli muutama, mutta tuuli teki ilmasta jälleen kerran hyytävän. Juhollakin oli kuulemma hauskaa, eikä traumojakaan tullut.

Hevoset odottamassa retkelle lähtöä.

Matkan alussa tehtiin pieni pysähdys, jolloin retken kaksi vetäjää hyppäsivät alas ja kävivät kiristämässä kaikkien satulavyöt tiukemmalle.
 Koko vaihtariryhmä ratsailla. (© ESN Reykjavik)

Retki ohi ja hevoset pääsevät kirmaamaan laitumelle :)

Palautettiin kamat talliin ja moikattiin nopeasti asukkeja. Kuvassa tallin uteliain otus :)

Kotimatkalla ihasteltiin jouluisia koristeluja keskustassa.

Läheiselle aukiolle oli ilmestynyt joulukuusi. Islantilaiset ovat muuten hulluina punaisiin jouluvaloihin...

Austurstrætin yökerhokatukin on saanut jouluvalot. 

perjantai 25. marraskuuta 2011

Päivä Þórsmörkissa

Viime sunnuntaina teimme jälleen retken etelään, tällä kertaa Þórsmörkiin, joka sijaitsee kolmen jäätikön välissä. Eyjafjallajökullin vuoden 2010 purkauksen jälkeen Þórsmörk oli aivan täynnä tuhkaa, mutta nyt luonto on jo puhdas. Tiet olivat todella huonossa kunnossa tähän vuodenaikaan (jopa kadonneet paikoittain), joten jouduimme liikkumaan 8x8 vetoisella Ice Explorer jäätikköbussilla, joka oli oikeastaan entinen ohjustenkuljetusajoneuvo. Ensimmäinen varsinainen matkakohteemme oli lievästi kuivahtanut jäätikkölaguuni (Lónið), jossa hiekan ja mudan sekaan voi vajota juoksuhiekan omaisesti. Oppaamme kertoi, että kaksi autoa oli vajonnut iäksi vähän aikaa sitten islantilaiseen laguuniin. Piti siis olla varovainen, mihin astui! Päivän mottona oli "Go into a hole if you want to disappear for forever". Gígjökullin jäätikkö, joka sijaitsi laguunin vieressä oli maaginen, sen viereen astuessa kuuli, kuinka jäätikkö rutisi. Kyseinen jäätikkö oli kuin todella hidas vesiputous, joka valui laguunin pohjaan. Mieltäni rupesi jälleen kiehtomaan kiipeily tälläkin jäätiköllä :)

Þórsmörkin laaksoa.

Ice Explorer ylittämässä jäätikköpuroja. Etsi kuvasta tie...

Joen ylitys meneillään.

Gígjökull (tunnetaan myös nimellä Falljökull), osa surullisenkuuluisaa Eyjafjallajökullia.

Löytyisiköhän tälle lumimiehelle sopiva luola yöpymiseen täältä?

Taukopaikalla bongattiin aurinkopaneeleja!

Ice Explorerit 1 ja 2 rivissä. Ne ovat aikaisemmin olleet NATO:n palveluksessa. Uusi omistaja on sittemmin muokannut ne turistiystävällisiksi isoine ikkunoineen ja mukavine penkkeineen.

Vuoristoa Þórsmörkissa.

Jäätikön jälkeen näimme ehkä hienoimman vesiputouksen, jonka olemme tähän mennessä nähneet. Se sijaitsi Stakkholtsgjá-kanionissa noin puolen tunnin kävelymatkan päässä "parkkipaikasta". Putous oli synkeässä luolamaisessa umpikujassa kallioiden keskellä, ja sinne päästääkseen tarvitsi fyysistä ketteryyttä. Kaiken kiipeämisen ja hyppimisisen kiveltä toiselle jälkeen näky oli palkitseva. Samalla saimme luolastossa suihkun, koska kaikista seinämistä valui vettä. Aivan mahtava maa tämä Islanti :)

Kävelyllä Stakkholtsgjá-kanionissa. Mutta mikä lienee tietokonesalkun funktio ryönäisellä patikointiretkellä?

Jääkylmän joen ylitystä ja virolaista herrasmiesmäisyyttä.

Kanioni kapeni äkillisesti.

Katse ylös: kivi juuttuneena kallioiden väliin (toivottavasti tarpeeksi tukevasti...).

Lopulta kanionin perältä, luolamaisista tunnelmista, löytyi korkea vesiputous.

Paluumatkalla niskaan ropisi vettä miniputouksista.

Kukkulan kuningaskin saatiin ratkaistua päivän aikana suomalaisen sisun ansiosta ;)

Jäätikköpuroja kanionissa. Näitä sai ylitellä pari kertaa...
Päivän kruunasi Seljalandsfossin 60 metriä korkea vesiputous "yön" pimeydessä!

lauantai 12. marraskuuta 2011

Retki Etelä-Islantiin, osa 2: Jäätikkölaguuni

Aamulla jatkoimme matkaa etelään eli kohti Víkiä ja sen mustia rantoja. Pääsimme ihastelemaan Dyrhólaeyn peninsulaa, jossa oli aivan tajuttoman upeita kallioita kivimuodostelmineen ja hurja Atlantin valtameren aallokko. Meitä varoitettiin menemästä liian lähelle merta, sillä voimakkaat aallot ovat vieneet mennessään ainakin kaksi ihmishenkeä.

Dyrhólaey - "Door Island". Eräs astetta itsetuhoisampi lentäjä on pujahtanut lentokoneellaan kallioissa olevan reiän/"oven" läpi. Siipien ja kallion väliin ei ole kovinkaan paljon tyhjää tilaa jäänyt...

Kivipalkit rannalla.

Näitä ihasteltiin monttu auki...

Luola!

Onko lampailla missään muualla maailmassa näin kadehdittavat laitumet?

Matkan pääetappina oli Islannin suurin jäätikkölaguuni, Jökulsárlón, joka sijaitsee Breiðamerkurjökull-jäätikön ja Atlantin valtameren välissä. Jökulsárlónin voi bongata ainakin A View to a Kill, Batman Begins, Die Another Day ja Tomb Raider-leffoista. Todella mahtavan näköinen paikka ja luonnollisesti yksi Islannin luonnonihmeistä.

Siellä ne kelluu.

Tämä on kai sitten avantouintia islantilaisittain...
Kuvan henkilö halusi pysytellä anonyymina.

Hassu jäämötikkä

Laguuni on myös hylkeiden suosiossa! (Huom. musta pallura kuvan keskellä... Erityiskiitokset kameran "zoomille")

Lopuksi ajoimme Skaftafell-luonnonpuiston liepeille ja kävelimme puolisen tuntia Svartifoss-vesiputoukselle. Putous on saanut nimensä sitä ympäröivistä mustista laavakivipalkeista. Palkit ovat muodostuneet hitaasti laavan jäähtyessä heksagonaalisiksi pötkylöiksi. Svartifoss on ollut monelle islantilaiselle inspiraation läheteenä, vastaavia muotoja voi havaita esimerkiksi Hallgrimskírkjassa! Harmillista oli tosin se, että olimme aikataulusta (taas) myöhässä ja pimeä pääsi yllättämään meidät, joten näimme putouksen vain huonosti hämärässä. Tosin juuri tuolloin putous loi aika aavemaisen tunnelman... 

Aluksi luultiin tätä Svartifossiksi, ja petyttiin hieman... Koska tuohan on aika mitäänsanomaton ;)

Polun päästä löytyi todellinen Svartifoss ja tavantallaajan silmään nurinkuriset versiot Dyrhólaeyn rannan kivimuodostelmista... Tämän parempaa kuvaa en saanut siinä hämärässä otettua, buu. 

Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut, mutta olisi ollut fiksumpaa lähteä matkaan molempina päivinä muutamaa tuntia aikaisemmin, sillä päivän viimeiset etapit jouduttiin kiertämään lähes pilkkopimeässä! Saimme myös revittyä huumoria "museobussistamme", josta jo luulimme renkaan puhjenneen (kova pamaus), mutta se olikin joku toinen asia joka särkyi ja jäi meille ikuiseksi mysteeriksi. Yöpymispaikassa seuraamme lyöttäytyi aivan mahtava jenkkityttö, joka on ravintotieteiden tohtoriopiskelija yliopistossamme. Eilen olin hänen mukanaan hänen kaveriporukkansa "neulomiskerhossa", joka paljastui enemmänkin tv:n katselu- ja herkutteluklubiksi :D

Eräs vaihtari teki hienon videon viikonlopun retkestä:

torstai 10. marraskuuta 2011

Retki Etelä-Islantiin, osa 1: Jäätiköllä

Viimeinkin menneenä viikonloppuna pääsimme käymään kauan odottamallani jäätikköreissulla. Olimme matkassa noin 70 mun vaihto-opiskelijan kanssa, ja reissumme kesti koko viikonlopun. Ensimmäisenä matkaetappinamme oli Sólheimajökullin jäätikkö, joka sijaitsee Myrdalsjökullin ja Eyjafjallajökullin lähistöllä. Eli olimme siis todella vulkaanisella alueella, sillä vuonna 2010 purkautunut Eyjafjallajökull oli vajaan 15 km päässä jäätiköstä, jossa olimme. Näimme jäätiköllä tuhkaa kyseisestä purkauksesta, joka oli kulkeutunut veden ja tuulen mukana ja sekoittunut jäähän muodostaen "mustaa jäätä".

Moni voi luulla, että olimme turvallisella alueella, koska Eyjafjallajökull purkautui jo, mutta tilanne on täysin päinvastainen. Nimittäin n. 10-15 km:n päässä toisessa suunnassa paikasta, jossa olimme sijaitsi Katla, Islannin vaarallisin tulivuori, joka paikallisten mukaan voi purkautua milloin tahansa ilman suurempia ennakkovaroituksia. Kuulimmehan mekin retkellä yhden suuren jyrähdyksen Katlan suunnasta.

Jäätiköllä porukka jakaantui kahteen osaan sen mukaan, oliko valinnut ennakkoilmoittautumisessa kiipeilyn vai vaelluksen. Anita valitsi jäätikkövaelluksen ja itse otin kiipeilyn. Oli mahtava tunne kiivetä pystysuoraa jääseinää ylöspäin, ja yllättäen miulle tuli tarve tehdä se uudestaan. Joku vissiin vähän vippaa päässä, ku tarvii aina tehdä kaikkea älytöntä ;) Mielestäni meitä oli hiukan liikaa vain muutaman tunnin jäätikköretkelle ottaen huomioon sen, että kiipeilypaikalle kävely kesti jo aika kauan. Näimme retkellä uskomattoman upeaa ja kirkasta satojen metrien paksuista jäätä, sekä mahtavia jäätunneleita ja luolia. Vaikka monelle menee varmasti vesi kielelle tätä lukiessa, on kuitenkin muistutettava, että jäätiköillä liikkuminen on äärettömän vaarallista muun muassa railojen takia. Ja koska lunta sekä rakeita tuli taivaalta, vaarallisuus korostuu. Jäätikölle ei tulisi mennä omin päin, eikä tavallinen matkavakuutus korvaa jäätiköllä sattuneita onnettomuuksia. Anitan vaelluksella eräs tyttö itse asiassa putosi railoon, joka oli onneksi vain 1,5 m syvä! Kannattaa olla tarkkana minne astuu...

Jäätikkövarusteiden sovittelua.

Tuonne mennään kohta :) Huomatkaa Eyjafjallajökullin tuhka jäätiköllä.

Anitan kävelyryhmän opas pitämässä lyhyttä infopuhetta jäätiköistä ja tulivuorista. (Ja pelottelemassa Islannin pahiksimman tulivuoren, Katlan, purkautumisella)

Jäätikkövaellusta.

Maisemakuvaa.

Anitan vermeet jäätiköllä.

Jäätikön korkeuseroja ja pieniä ihmisiä.

Kuvan aukkoa kutsutaan jäätikkökaivoksi (moulin). Jäätiköt ovat täynnä näitä erikokoisia "viemäreitä". Tuollaiseen ei kannata pudota, jatkuvat meinaan jäätikön sisällä parhaimmillaan kilometrien pitusina.

Jäätiköt kattavat Islannin pinta-alasta noin 11,5 %. Toivottavasti Katla purkautuu eri suuntaan, jottei Sólheimajökullin upea jäätikkö tuhoudu täysin laavavirran ansiosta.

Arctic Adventuresin avuliaat oppaat!

Innostuin kovasti jäätikkökiipeilystä, harmi ettei tätäkään voi tehdä Suomessa. Lisäämme tähän postaukseen vielä kiipeilykuvia jos saamme niitä jostain ongittua, mutta siihen asti on tyytyminen maisemakuviin.

Jäätikön jälkeen suuntasimme vaihtelun vuoksi jälleen eräälle upealle vesiputoukselle. Tällä kertaa vuorossa oli Skógarfoss, joka oli todella massiivinen. Sen jälkeen pääsimme pimeän tultua uimaan Islannin vanhimmalle luonnon uima-altaalle Seljavallalaugille, jota ympäröivät vuoret kolmesta ilmansuunnasta. Tunnelma oli uskomaton ja oli mukava uida hikisen päiväurakan jälkeen. Uima-altaalle pääsee kulkemalla kivistä polkua vuoren juurella, ja vaatihan se muutaman joen ylityksenkin kiviä pitkin! Uimisen jälkeen pääsimme majapaikkaamme, jossa oli tietenkin vaihtareille järjestetyt bileet eli unta ei montaa tuntia yöllä tullut otettua.

Skógarfossin huikea vesiputous.
Ei taida ihan Imatrankoski tälle putoukselle pärjätä ;)