tiistai 13. joulukuuta 2011

Kuivaa faktatietoa kursseista ja tenteistä

Nyt kun syyslukukausi on pulkassa, niin voisi olla sopiva aika muistella käytyjä kursseja sekä tenttiviikon tunnelmia. On kyllä annettava suuri plussa tenttien organisoinnista: päivää, paria ennen tenttiä koulun intraan (Ugla) tulee tiedot missä rakennuksessa ja huoneessa tentti on, sekä oma pöytänumero. Tenttipäivänä tenttihuoneen oven vieressä on lista opiskelijoista, joiden koe kyseisessä salissa on. Lista on mallia nimi ja henkilötunnus (kennitala), toivottavasti kukaan kanssaopiskelija ei nyt varasta islantilaista identiteettiämme! ;)

Toisaalta kurssien tarkat tenttipäivät ilmoitettiin vasta syyslukukauden puolivälin jälkeen, kun LUTissahan ne saa tietää heti syksyn alussa. Täällä ei tarvitse myöskään ilmoittautua tenttiin, sillä oletuksena on, että kaikki kurssille osallistuneet menevät automaattisesti myös tenttiin. Tenttiarvosanansa voi kätevästi käydä tarkastamassa Uglasta, jossa näkyy myös tentin läpäisyprosentti, arvosanojen keskiarvo ja muita tilastollisia faktoja tentistä. Ensimmäisen tentin jälkeen järjestetään uusintatentti niille, jotka eivät päässeet läpi/olivat sairaana. Uusintoja järjestetään lukuvuoden sisällä yleensä vain yksi ja hintaa uusinnalle tulee 6000 ISK (n. 37 e). Hyvä tapa rahastaa muutenkin mammonassa kylpeviä opiskelijoita… 

Tässä vielä lyhyet kuvaukset syksyn aikana käymistämme kursseista:

Self Study in Icelandic
Islannin kielen itseopiskelukurssi. Kurssilla tuli tehdä liuta nettitehtäviä ja valita alue, johon syventyy: lukeminen/kuuntelu/kielioppi. Me valitsimme lukemisen, jolloin meidän tuli lukea islantilainen lastenkirja ja tehdä siihen liittyviä tehtäviä. Mitään töitä ei palautettu opettajalle, joten oli aikalailla itsestä kiinni miten kovasti kurssin eteen tahtoi nähdä vaivaa. Tosin opiskelemattomuus voi sitten kostautua tentissä… Tentti oli yllättävän vaikea, mutta silti ihan inhimillinen.

Vocabulary I
Perinteisempi islannin kielikurssi, jossa opetus luokassa jne. Joka viikolla piti palauttaa tietystä aiheesta oleva essee ja yhteensä kaksi harjoituskoetta (tehtiin kotona). Kurssin arvosana määräytyy kuitenkin 100 % tentin perusteella, joten käytännössä esseenkirjoittelut olisi ollut mahdollista skipata. Kurssi oli mielestäni aika rento ja myös tentti oli helpompi kuin itseopiskelukurssilla.

Icelandic Culture
Islannin kulttuurikurssi, jossa nimenkin mukaisesti tutustuttiin islantilaisen kulttuurin eri osa-alueisiin. Paljon vierailevia luennoitsijoita, osa loistavia, osa ei niinkään… Aihealueina muun muassa historia, kirjallisuus (keskiajan ja moderni), ruokakulttuuri, teatteri, arkkitehtuuri, taide, islantilainen joulu (kuka tiesi että Islannissa on 13 joulupukkia?!) yms. Kaksi nettiquizzia kurssilla luetuista kirjoista (4 kpl). Kurssin läpipääsemiseksi oli osallistuttava kurssin nettifoorumille kirjoitteluun. Suosituimpina aiheina kummastuttavat asiat Islannissa, esim. ajokulttuuri, alastomuus uimahallien suihkuosastoilla, vauvojen nukuttaminen ulkona kylmässä, islantilaisten miesten huonot käytöstavat (eivät esim. tarjoa penkkiään mummoille bussissa tai avaa ovia naisille). Tentissä tuli kirjoittaa 4 kahden sivun esseetä, aiheena mm. ”Discuss the meaning and importance of poetry in Independent People and Gunnlaug’s Saga”. Mielenkiintoinen kurssi, etenkin jos islantilainen kulttuuri ja kirjallisuus kiinnostavat.

Random Variables and Signals
Kurssissa käsiteltiin matemaattista mallinnusta tilastollisesta ja signaalinkäsittelyn näkökulmasta. Erittäin hyvä ja opettavainen kurssi riippumatta siitä, mitä tekniikan alaa lukee. Antoi paljon hyvää tietoa, joita voi varmasti hyödyntää jatkossa. Kurssin laajuus oli 10 op, mikä kertoo siitä, että kyseisellä kurssilla joutui tekemään todella paljon töitä. Islannissa ei ole DI-tason kursseissa enää ollenkaan laskuharjoituksia, vaan ne täytyy laskea viikoittain itse. Viikoittaiset tehtävät myös arvosteltiin ja ne vaikuttivat lopulliseen arvosanaan. Kurssin materiaalina oli lähes 650 sivuinen kirja, jota oli luettava, koska mitään luentokalvoja ei ollut saatavilla. Mutta kova työ palkitaan aina, ja niin myös kyseisen kurssin läpäistyä voi jo sanoa jotakin tekniikasta ymmärtävänsä :)

Digital Signal Processing 
Tämä kurssi käsitteli signaalin digitaalista käsittelyä ja erilaisten suodatinten suunnittelua. Kurssi oli DI-tasoinen ja syvensi todella rajusti LUT:ssa käytyä Signaalien digitaalinen käsittely - nimistä kandivaiheen kurssia. Kurssi suoritettiin lähes täysin itseopiskeluna vähäisen osallistujamäärän takia, mikä teki tästä kurssista haastavan. Jokainen LUT:ssa signaalienkäsittelyn kanssa tekemisissä ollut varmasti voi tämän allekirjoittaa. Kurssin osa-alueisiin kuului tietenkin laskuharjoitusten itsenäinen tekeminen sekä harjoitustyönä IEEE-julkaisun toteutus. Julkaisun toteutus oli myös hieman haastava homma. Kurssi antaa erittäin hyvät valmiudet suodatinsuunnitteluun.

Olen ihan tyytyväinen että (sitten Suomessa aina-niin-tarpeellista) islantiakin tuli opiskeltua, on helpottanut elämää kummasti muun muassa silloin kun tietoa on joutunut kaivamaan islanninkielisiltä nettisivuilta. Koen myös välillä valaistumisen hetkiä islantilaisten jutustelua salakuunnellessa - hei ymmärrän jopa jotain! Islanti kuulostaa ehkä ruotsin ja siansaksan sekoitukselta ja äännetään ihan eri tavalla kuin kirjoitetaan. Harmittaa hiukan että noilla kielikursseilla ei juurikaan ääntämistä/puhumista opeteltu, joten käytän englantia edelleen kaikkialla paitsi ruokakaupassa.

Kevätlukukauden kurssit ovat vielä mietintämyssyn alla, pitäisi jaksaa pommittaa potentiaalisten kurssien opettajia kiperillä kysymyksillä... Mahdolliset vastaukset ahdistavat jo valmiiksi, sillä valitettavasti monetkaan opettajat eivät ole kovin avuliaita. Mutta se opiskelusta! Tentit on lusittu ja nyt on loma (paitsi Juholla hah)! Ja loman kunniaksi olen kipeänä. Ei mitään vakavaa, mutta tämä kiusallinen nuha (jota olen uhmannut poistumalla ulos kaupungille pakollisia tuliaisia shoppailemaan) voisi kylläkin kadota perjantaihin mennessä, sillä tuolloin olisi tarkoitus siirtyä koti-Suomeen.

Tässä siis viimeiden postauksemme vuoden 2011 puolella, palaamme Islantiin tammikuun alussa. Silloin siis tarjolla lisää hölmöjä juttujamme. Eniten odotan Suomen vierailulta pastatonta ruokavaliota sekä tietysti perheen ja ystävien näkemistä :) Ja halpaa hintatasoa. Ja kaksinkertaisia ikkunoita. Ja uunia. Ja lällyjä tuulen nopeuksia.

Gleðileg jól og farsælt komandi ár!

 Jouluna enemmän on enemmän.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Talvista Islantia

Saimme nyt joulun alla ensimmäiset vieraat Suomesta kun Juhon sisko miehensä kanssa tulivat muutamaksi päiväksi käymään tähän talviseen ihmemaahan! Ensimmäinen päivä pyhitettiin kaupungin katselulle ja kahdeksi seuraavaksi päiväksi otettiin vuokra-auto alle. Nyt on sitten kierretty Reykjanesin peninsula sekä Golden Circle talviversiona! Pakkasta oli parhaimmillaan -19 astetta ja lisänä järkyttävä tuuli. Eteläinenkin Islanti on jo peittynyt lumen alle ja osalle teistä ei ollut asiaa ilman kunnon monsterijeeppiä. Islannin päätiellä (the Ring Road) ja muilla suuremmilla teillä pystyy onneksi ajamaan pikkuautoillakin ympäri vuoden.

Mutta nyt pitää jatkaa tentteihin lukemista, joten kuvat puhukoot puolestaan:

Päivä 1

Luminen Reykjavík Hallgrimskirkjan tornista.

Päivä 2

Reykjanesin peninsulan suurin järvi, Kleifarvatn.

Seuraavana etappina Gunnuhverin geoterminen alue niemen kärjessä. Tie oli lievästi kadoksissa joten tarvottiin viimeiset 1,3 km hangessa kaukana näkyviä höyryjä seuraten.

Lähistöltä löytyi "yllättäen" voimalaitos.

Lopulta itse geoterminen aluekin löytyi.

He katoavat höyryihin.
Loppupäiväksi suunnattiin Blue Lagooniin.

Tuo veden väri on jotain uskomatonta!

Kylpylän läheisiä vesiä. Harmi kun ei ole vertailukuvia syksyltä, nyt lumi oli peittänyt hienot sammaloituneet laavakivet.

Hän tutkii paikkoja.

Lämpimässä vedessä, vihdoin! Köllöteltiin tuolla onnellisina kevyet viisi tuntia toiveena iho kuin vauvan peppu.

Baaritiskille pääsi kätevästi nousematta vedestä.

Päivä 3

Matkalla Þingvellirin kansallispuistoon.

Urhea Amis-Corollamme kera auringonnousun.

Maisemia matkan varrelta.

Kartta keskellä ei mitään...

Perillä Þingvellirissä.

Käytiin näissä samaisissa maisemissa syyskuussa. Eikä ollut näkymissä valittamista tälläkään kertaa!

Auringonnousun ihailua Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen välisessä repeämäkohdassa, ei ole ihan jokapäiväistä herkkua!

Vähän lisää maisemaa...

Þingvallavatn-järvi.

Käytiin matkan varrella tervehtimässä heppoja, tottakai!

Sitten moikattiin Strokkuria.

Tekotaidetta.

Paikalle eksyi myöhemmin myös muita turisteja mutta pakkasasteet ja hyytävä tuuli pitivät heikoimmat lämpimissä sisätiloissa ;)

Gullfossin talviversio oli puoliksi jäässä.

Kaksi eskimoa Gullfossin huipulla.

Gullfoss oli ehkäpä jopa upeampi näin talvella kuin syksyllä ruskan aikaan!

Paluumatkalla Reykjavíkiin käytiin tarkastamassa vielä meille tuntematon Kerið-kraaterijärvi. Kerið on tutkijoiden mukaan muodostunut suuressa vulkaanisessa purkauksessa. Ikää Keriðin kalderalla on noin 3000 vuotta.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Hevostelua

Viimeinen luentoviikko takana! Ensi viikko on ilmeisesti pyhitetty tentteihin lukemiselle ja sitten alkaakin kahden viikon tuskaisa taival kokeiden parissa. Toisaalta mitäpä muutakaan täällä pimeydessä tekisi, valoisaa aikaa päivässä on sellaiset 5 h 30 min ja huonommaksi menee! Ei hätää, emme ole vaipumassa masennukseen, sillä nyt on puuhailtu vaikka mitä kivaa. Kuten fiilistelty ensilunta! Ja tiistaina pääsimme Inspired by Iceland-sivuston avulla tutustumaan Íslenski Hesturinn-talliin sekä sen asukkeihin. Talli on perustettu vasta tämän vuoden keväällä, joten kyseessä on hyvinkin uusi hevosyritys Reykjavíkin seudulla. Aluksi paikan omistaja Begga kertoi meille islanninhevosesta rotuna ja omasta menneisyydestään hevosten parissa. Ei voi kuin ihailla Beggan energistä otetta sekä omistautumistaan hevosille ja yritykselleen! Kyseessä oli sen verran kovan luokan mainospuhe, että olen varma vielä kyseiselle tallille palaavani. Illan aikana kävimme rapsuttelemassa tallin hevosia, söimme lettuja kahvin kera ja kävimme tervehtimässä naapurin sedän lampaita. Tyrmäävä ammoniakin löyhkä lampolassa iski vasten kasvoja (ja juuttui tiukasti vaatteisiin), kokemus kai sekin... Palattuamme takaisin tallin oleskelutilaan erään islantilaisen pienpanimon omistaja piti pienen esittelyn oluistaan ja loppuillan vietimme eri oluita maistellen. Ilta oli kokonaisuudessaan todella onnitunut ja rento. Syy miksi Juhon kyseiseen iltamaan alun perin raahasin oli se, että herra pääsisi rapsuttelemaan heppoja ja tekemään tuttavuutta noiden jalojen eläinten kanssa. Koskapa lauantaille oli varattu ratsastusretki ;)  

Tältä näyttää islantilainen talli! Vähän ahtaat tilat hevosilla, mutta onneksi ne pääsevät ulkoilemaan päivisin.

Juhon käsi kruunaa kaikki hevoskuvat! Joku silitteli aika innoissaan heppasia ;)

Lampolassa. Begga esittelee vanhan koulukunnan suitsia, ovat kuulemma olleet ihan elokuvakäytössäkin!

Lisää lampaita... Vähän oli tungosta niilläkin. Vihreät spreijaukset ovat ilmiselvästi salakoodeja.

Lauantaina oli siis vuorossa ESN:n järjestämä noin parin tunnin ratsastusretki Eldhestar-tallilla. Pienenä miinuksena heti alkuun se, että talli sijaitsee yli puolen tunnin ajomatkan päässä Reykjavíkista, kun Beggan talli on yli puolet lähempänä. Mutta tosiaan, aluksi meille jaettiin kypärät ja halukkaat saivat sulloutua lämpimiin talvihaalareihin. Seuraavaksi kyseltiin kuka on ratsastanut aiemmin ja kuinka kauan - tämän avulla meille jaettiin hevoset. Sain urheaksi ratsukseni Lukan/Lukkan ja Juho muisteli hevosensa nimeksi suomalaisittain Medaljonkia :D Meidät opastettiin selkään, kerrottiin peruskäskyt ja sitten lähdettiin jonossa matkaan. Lenkki kiersi peltoja ja pari jokeakin tuli ylitettyä. Päästiin myös tölttäämään ja ravaamaan, ottipa Juhon ratsu muutamat laukka-askeleetkin. Ja ei, kukaan ei onneksi pudonnut. Luka ei tehnyt minuun suurta vaikutusta, se oli lähinnä mallia katujyrä ja tölttäämään mokoma ei suostunut, ei sitten millään. Toisaalta laiskuudesta ei ollut hepalla tietoakaan ja kertaakaan ei tarvinnut pohkeilla kylkiä edes hipaista... Enemmän rakastuin überlämpimään ratsastushaalariin ja luovuin siitä retken päätteeksi pitkin hampain :D Miinusasteita oli muutama, mutta tuuli teki ilmasta jälleen kerran hyytävän. Juhollakin oli kuulemma hauskaa, eikä traumojakaan tullut.

Hevoset odottamassa retkelle lähtöä.

Matkan alussa tehtiin pieni pysähdys, jolloin retken kaksi vetäjää hyppäsivät alas ja kävivät kiristämässä kaikkien satulavyöt tiukemmalle.
 Koko vaihtariryhmä ratsailla. (© ESN Reykjavik)

Retki ohi ja hevoset pääsevät kirmaamaan laitumelle :)

Palautettiin kamat talliin ja moikattiin nopeasti asukkeja. Kuvassa tallin uteliain otus :)

Kotimatkalla ihasteltiin jouluisia koristeluja keskustassa.

Läheiselle aukiolle oli ilmestynyt joulukuusi. Islantilaiset ovat muuten hulluina punaisiin jouluvaloihin...

Austurstrætin yökerhokatukin on saanut jouluvalot. 

perjantai 25. marraskuuta 2011

Päivä Þórsmörkissa

Viime sunnuntaina teimme jälleen retken etelään, tällä kertaa Þórsmörkiin, joka sijaitsee kolmen jäätikön välissä. Eyjafjallajökullin vuoden 2010 purkauksen jälkeen Þórsmörk oli aivan täynnä tuhkaa, mutta nyt luonto on jo puhdas. Tiet olivat todella huonossa kunnossa tähän vuodenaikaan (jopa kadonneet paikoittain), joten jouduimme liikkumaan 8x8 vetoisella Ice Explorer jäätikköbussilla, joka oli oikeastaan entinen ohjustenkuljetusajoneuvo. Ensimmäinen varsinainen matkakohteemme oli lievästi kuivahtanut jäätikkölaguuni (Lónið), jossa hiekan ja mudan sekaan voi vajota juoksuhiekan omaisesti. Oppaamme kertoi, että kaksi autoa oli vajonnut iäksi vähän aikaa sitten islantilaiseen laguuniin. Piti siis olla varovainen, mihin astui! Päivän mottona oli "Go into a hole if you want to disappear for forever". Gígjökullin jäätikkö, joka sijaitsi laguunin vieressä oli maaginen, sen viereen astuessa kuuli, kuinka jäätikkö rutisi. Kyseinen jäätikkö oli kuin todella hidas vesiputous, joka valui laguunin pohjaan. Mieltäni rupesi jälleen kiehtomaan kiipeily tälläkin jäätiköllä :)

Þórsmörkin laaksoa.

Ice Explorer ylittämässä jäätikköpuroja. Etsi kuvasta tie...

Joen ylitys meneillään.

Gígjökull (tunnetaan myös nimellä Falljökull), osa surullisenkuuluisaa Eyjafjallajökullia.

Löytyisiköhän tälle lumimiehelle sopiva luola yöpymiseen täältä?

Taukopaikalla bongattiin aurinkopaneeleja!

Ice Explorerit 1 ja 2 rivissä. Ne ovat aikaisemmin olleet NATO:n palveluksessa. Uusi omistaja on sittemmin muokannut ne turistiystävällisiksi isoine ikkunoineen ja mukavine penkkeineen.

Vuoristoa Þórsmörkissa.

Jäätikön jälkeen näimme ehkä hienoimman vesiputouksen, jonka olemme tähän mennessä nähneet. Se sijaitsi Stakkholtsgjá-kanionissa noin puolen tunnin kävelymatkan päässä "parkkipaikasta". Putous oli synkeässä luolamaisessa umpikujassa kallioiden keskellä, ja sinne päästääkseen tarvitsi fyysistä ketteryyttä. Kaiken kiipeämisen ja hyppimisisen kiveltä toiselle jälkeen näky oli palkitseva. Samalla saimme luolastossa suihkun, koska kaikista seinämistä valui vettä. Aivan mahtava maa tämä Islanti :)

Kävelyllä Stakkholtsgjá-kanionissa. Mutta mikä lienee tietokonesalkun funktio ryönäisellä patikointiretkellä?

Jääkylmän joen ylitystä ja virolaista herrasmiesmäisyyttä.

Kanioni kapeni äkillisesti.

Katse ylös: kivi juuttuneena kallioiden väliin (toivottavasti tarpeeksi tukevasti...).

Lopulta kanionin perältä, luolamaisista tunnelmista, löytyi korkea vesiputous.

Paluumatkalla niskaan ropisi vettä miniputouksista.

Kukkulan kuningaskin saatiin ratkaistua päivän aikana suomalaisen sisun ansiosta ;)

Jäätikköpuroja kanionissa. Näitä sai ylitellä pari kertaa...
Päivän kruunasi Seljalandsfossin 60 metriä korkea vesiputous "yön" pimeydessä!