Harrastuksia

Ollaan oltu todella huonoja vaihto-opiskelijoita ja skipattu kaikki tämän viikonlopun (arkipäiviä ei lasketa Juhon tapauksessa...) Halloween-kemut ja niiden sijaan tehty läksyjä sekä urheiltu. Lähiuimahalli alkaa jo hieman kyllästyttää, mutta onneksi voi aina kävellä tunnin lenkin kolmanneksi (?) lähimmälle altaalle! Laugardalslaugin maauimala on siitä mainio, että siellä on vesiliukumäkiputki jossa Juhokin voi ihmiskuulailla ja vaikkapa laskea viattomien uhrien yli (kokemusta on, tästäkin). Perjantain uintireissulla salakuuntelimme myös järkyttyneiden turistien tilitystä, heidän kun oli käsketty riisuutua suihkuissa uimapuvuistaan ja peseytyä oikein saippualla ennen altaille menoa, siis ihan alastikin vielä!

Tänään sunnuntaina uskaltauduin Juhon mukaan boulderoimaan. Boulderointialli sijaitsee lähellä Laugardalslaugin maauimalaa, mutta lisäksi tuolla seudulla on muun muassa jäähalli, urheilustadion sekä viihtyisät lenkkimaastot. En ole ennen kokeillut boulderointia ja sen kyllä huomasi! Haukka ei riittänyt kuin suoran seinän ratoihin... Kun samaan aikaan toisaalla 6-vuotiaat vaahtosammuttimet kipusivat kaltevia seiniä apinan ketteryydellä. Nyt on sitten kämmenet rakoilla ja kroppa ihan väsy, sietääkin olla. Yhdelle kiipeilykerralle hintaa tuli 900 ISK (5,6 e) kenkävuokrineen. Ainut miinus siitä, että hallille kävelee kotoa tunnin tai vähän yli, mutta kutsumme sitä alkulämmittelyksi. Koko reissu kesti meillä tänään 4 h.

Lopuksi muutama sekalainen otos kuluneelta (ja muutamalta toiselta) viikolta:

Reykjavíkin suosituin lintujenruokintapaikka. Taustalla kaupungintalo.

Hän lipuu ylväänä.

Dramaattisia patsaita iltalenkillä.

Parkkeeraus on taitolaji (ja itsehän olen paras sanomaan :D). Yleinen näky Reykjavíkissa... Ja huom, sensuroin kilvet ettei auton omistaja vahingossakaan tätä blogia lukiessaan (todennäköistä, kyllä) harmistu.

Tomppa asuu meidän kadulla!

Jääkarhutalja, anyone?

Lopapeysat, vihdoinkin! Samiksia olemme :)

Koulujuttuja ja jalkakylpyjä

Näistä meidän teksteistä saattaa saada kuvan, että ei tehdä muuta kuin huidella retkillä ja vietetä hassunhauskaa elämää. Todellisuus menee kuitenkin yleensä niin, että raadetaan/"raadetaan" 6 päivää viikossa kouluhommien kimpussa ja yksi päivä pyhitetään yleensä matkailulle tai muille vastaaville aktiviteeteille. Juholla menee signaalinkäsittelyn ja Random Variables and Signals-kurssien kotitehtäviin useita tunteja joka päivä. Luojan kiitos kyseiset kurssit eivät kuulu millään muotoa mun opintosuunnitelmaan... Kyllähän kielikurssit pitävät kiitettävän kiireisinä, mutta sijamuotojen päähän paukuttaminen on vaan peppulihaksista kiinni! ;) Olen katsellut sopivia kursseja ensi keväälle ja näyttää nyt ainakin alustavasti siltä ettei sekaan eksy enää kielikursseja (vaikka ne hirmukivoja ovatkin, buu! Tai ehkä otan salaa yhden venäjän kurssin. Ihan yhden vain.), vaan kenties Electrical Machineryä sekä kursseja energiatekniikan puolelta. Pitää nyt katsella ja odotella, kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa että puolet noista tällä hetkellä näkyvistä kursseista katoaa jouluun mennessä kurssitarjottimelta...

Opiskelu vaihtoyliopistossamme on aika samanlaista kuin Lappeenrannassa, akateeminen vapaus tosin koskee myös kielikursseja (ainakin Vocabulary 1 kurssilla). Itse opin kieltä parhaiten sitä tunneilla harjoittelemalla, joten luennoilta en luista vaikka mahdollisuus olisi. Harmittaa vain että Vocabulary-kurssi on niin opettajavetoinen, me opiskelijat emme saa suuta avatuksi muulloin kuin pari kertaa tunnin aikana opettajan pommittaessa. Itse kaipailisin esimerkiksi keskusteluharjoituksia parin kanssa. Ei olla muuten törmätty vielä yhteenkään islantilaiseen joka ei olisi englantia puhunut, täällä pystyy aika hyvin lusmuamaan islannin kielen käytössä! Toisaalta en kyllä tullutkaan tänne nimenomaisesti islantia oppimaan täydellisesti... :)

Pitää vielä hehkuttaa koulumme Ugla-intraa. Kun LUT:issa on Noppaa, WebOodia, Webmailia, Blackboardia (unohtuikohan joku vielä?), niin täällä on saatu nämä kaikki portaalit ympättyä yhteen pakettiin. Eli Uglassa hoituu kursseille ilmoittautuminen ja sieltä pääsee käsiksi niin sähköpostiin kuin kurssimateriaaleihinkin. Lisäksi tuolla on opiskelijoiden kirppisfoorumi ja lista mikroluokkien vapaista ajoista (sekä tiedot luokkien skannereista ja tulostimista). Kyseinen lista on muuten ollut pelastus monena päivänä. En ole vielä Uglaa ihan läpikotaisesti tonkinut, mutta aika ajoin sieltä löytää kaikennäköistä kätevää tietoa ;)

Näkymä yliopiston Ugla-intran henkilökohtaisesta etusivusta. (Kuvan saa klikattua isommaksi)

Viikonlopun tunnelmista voisi mainita sen verran, että käytiin katsastamassa Smáralind-ostoskeskus, josta ei ihme kyllä tarttunut mitään mukaan (johtunee vastahakoisesta shoppailuseuralaisesta...). Tarkastettiin myös Intersportin parkatakkivalikoima, mutta hinnat aiheuttivat (yllättäen... not) pyörtyilyä ja saalis jäi laihaksi. Paras löydös oli Leviksen outlet, mutta ei siitä sitten sen enempää! ;)

Lauantaina päätettiin hylätä koulukirjat hetkeksi ja lähteä Seltjarnanesin loistaviin lenkkimaisemiin. Kolmisen tuntia meni rattoisasti meren rannassa kävellen, kintut pääsivät jalkakylpyynkin! Niemen kärjessä on erään taitelijan kiviteos, joka on tarkoitettu jalkakylpypaikaksi. Vesi on yli 40-asteista ja maisema täydellinen.

Lintuparvi ja lumipeitteen saanut Esja-vuori.

Hallgrímskirkjahan se siellä!

Kesken lenkin on mukava pulauttaa jalat lämpöseen veteen ja keskittyä maisemien ihailuun. Altaan vesi vaihtuu koko ajan, eli sen ei pitäisi olla kovin jalkasilsapitoista! ;)

Kalpeat, mutta onnelliset koipireidet kylvyssä. Toivottavasti kukaan ei traumatisoidu mun humanoidivarpaista :)

Ajateltiin käydä majakalla, mutta nousuvesi torpedoi suunnitelmat...

Sainpas todistusaineistoa Reykjavíkin villeistä ja vapaista kissoista! Tämä yksilö pujahti lopulta pienestä kellarin ikkunasta sisään, mahtoiko olla edes oma koti, no eipä se niin tarkkaa ole ;)

Dokumentoin myös telinerakentamista islantilaiseen tyyliin.

En ole alan ekspertti, mutta jotenkin tämä näyttää vähän... villiltä?

Retki Borgarfjörðuriin

Lähdimme sunnuntaina päiväretkelle läntiseen Islantiin, Borgarfjörðuriin. Reitille osui 6 km pitkä vedenalainen tunneli, joka käy syvimmillään 165 metrissä meren pinnan alapuolella, jännittävää! Ensimmäinen pysähdys tehtiin Borgarnesin pikkukylässä museovisiitin muodossa. Mielestäni Islannin asutuksesta kertova museo ei ollut kummoinen, suosittelen mielummin saman aiheen tiimoilta vierailua Kansallismuseossa.
 

Kävelyltä Borgarnesin kylässä, löydettiin salainen ranta tällä kertaa! Vuoret näyttävät erityisen hienoilta nyt lumipeitteen saatuaan.

Kylä oli melkoisen autio... Islannissa kadut ovat yleensä perusasfaltoinnin sijaan tällaisia sieviksi laatoitettuja. Tosin välillä laatat aiheuttavat harmaita hiuksia törröttäessään minne sattuu, tällöin kävely on asiaan tottumattomalle suomalaiselle aika kompastelupainoitteista...

 

Käveltiin yhden puiston läpi ja puskasta ryntäsi meidän luokse tällainen upean värinen kisse misse kovaan ääneen mouruten! Ihana. Voitaisiin hetki keskustella vapaista kissoista täällä (esim. Reykjavíkissa), niihin nimittäin törmää harva se päivä. Toisin kuin kuvan katti, ovat kissat yleensä todella epäluuloisia ja syöksyvät aina karkuun kun näkevät ihmisen. En uskaltaisi päästää omaa kissaani vapaaksi Reykjavíkin keskustan alueella, kun trafiikkia on kuitenkin aika paljon, mutta ehkä luonnonvalinta korjaa sitten ne kaupunkiympäristöön sopimattomat yksilöt pois...

Pysähdyttiin ihastelemaan taiteellista veistosta viikinkirunoilija Egill Skalla-Grimssonista. Opas kertoi pitkän tarinan miten tätä patsasta pitäisi tulkita mutta se on jo hieman unohtunut... Ainakin tuskaiset kasvot kuvaavat Egillin surua hänen menetettyään kaksi poikaansa ja aukko (joka ei näy kuvassa heh) symboloi hänen tuntemaansa tyhjyyttä. Tykkään kyllä tämän taiteiljan kädenjäljestä. Hänen teoksiaan löytyy muualtakin, yksi esimerkiksi Reykjavíkista, jota kutsumme Juhon kanssa tuttavallisesti kahvakuulanaiseksi :)

Jatkoimme matkaa kohti Hallmundarhraun-laavakenttää, jonka keskellä solisevat Hraun- ja Barnafossar-vesiputoukset. Vesi on peräisin Langjökull-jäätiköltä ja se virtaa perinteisinä jokina sekä maanalaisesti laavakentän läpi, jolloin vesi suodattuu puhtaaksi ja näyttää mahtavalta virratessaan maan alta. Barnafossar-nimen taustalla on surullinen kansantaru. Sen mukaan yhtenä päivänä erään perheen äiti ja isä lähtivät kirkkoon ja jättivät kaksi poikaansa kotiin. Pojat kyllästyivät istumaan kotona ja lähtivät vanhempiensa perään ja päättivät oikaista kosken läpi luonnon kivisiltaa pitkin. Veden kuohut rupesivat huimaamaan, pojat tippuivat jokeen ja hukkuivat. Islannissa moneen paikkaan tuntuu liittyvän aina jokin traaginen tarina...

Hraunfossar in action.

Maisemaa ja ruskan värejä.

Vesi oli kauniin kirkasta, terveiset Vantaankosken kuohuille ;)

Barnfossar ja kenties vastaava luonnon kivisilta, jolta lapset tippuivat veteen.

 

Ikivanhaa jähmettynyttä laavaa hassuine muotoineen.

Kaukana horisontissa pilkistää Langjökull-jäätikkö! (To-do listallamme on edelleen retki jäätikölle!)

Seuraavana etappina oli Reykholt-kylä, jossa Snorri Sturluson asui muinoin. Snorri Sturluson on ehkäpä tärkein runoilija/kirjailija Pohjoismaissa keskiajalta, ja näiden lisäksi hän toimi myös poliitikkona. Tärkeimpinä teoksina Nuorempi Edda (voisi ehkä kuvata islantilaiseksi Kalevalaksi?) sekä Heimskringla, kertomus Norjan kuninkaiden historiasta. Retki oli höystetty mielenkiintoisilla tarinoilla ja tiedoilla saagoista. Olimme aiemmin lukeneet Gunnlaugin saagan, joten oli hauska nähdä millaiselta seudulta kyseisen tarun sankari oli kotoisin.

Kävimme Reykholtin uudessa kirkossa, jonka kauniista lasimaalauksesta oli pakko räpsästä kuva.

Kartta, jossa on esitetty paikkoja Snorrin seikkailujen aikana. Mites toi Ruotsi islanniksi...

Viimeisenä etappina oli Deildartunguhver, kuuma lähde joka on tunnettu tehokkuudestaan: 97 asteinen vesi virtaa 180 litraa sekunnissa. Ei ihme että tällä lämmitetään pari kylääkin... Täytyy kyllä myöntää ettei tämä lähde ollut läheskään yhtä näyttävä kuin Hveragerðin vastaavat. Onnistunut retki takana joka tapauksessa, sain jopa ehkä pienen inspiraation lukea ainakin Egilin ja Njálsin eeppiset saagat. Tosin nyt luettavana on 400 sivua Laxnessia ja sen jälkeen jonossa eräs nimeltä mainitsematon islanninkielinen lastenkirja...

Tylsä kuuma lähde - liikaa aitoja seikkailumielisille.

Varoitusmerkitkin usealla eri kielellä.

Paluu Hveragerðiin

Eilen saatiin nauttia pilvettömästä taivaasta ja tänään sitten luonnollisesti sataa kaatamalla ja tuulee niin että meinaa kaatua äkillisen tuulenpuuskan iskiessä. Ihania nämä koulumatkat kun ei omista autoa (toisin kuin kaikki islantilaiset, eräskin tuttumme totesi ettei kävele ikinä kouluun, vaikka asuu vartin kävelymatkan päässä) eikä sateenvarjoa. Toisaalta sateenvarjo olisi varmasti riekaleina heti ensimmäisen puuskan jälkeen. Tänään kävin siis istumassa Icelandic Culture-luennolla, joilla ollaan käsitelty kirjallisuutta jo pari viikkoa. Hienoa muuten todeta, etten ollut havainnut yhtäkään intertekstuaalista viittausta lukemastani romaanista, kun kirja ilmeisesti kuhisee niitä aina Uudesta testamentista H.C Anderseniin. Lisäksi sain tietää että suomalaiset kuulemma esitetään yleensä mustan magian ja noituuden sanansaattajina islantilaisessa kansankirjallisuudessa. Sama juttu Ruotsissa. Uutta tietoa mulle...

Eilen tosiaan loistavan kelin inspiroimina päätettiin ottaa revanssi Hveragerðissa. Vuokra-autoa ei haluttu niin lyhyellä varoitusajalla ottaa, mutta muut vaatimukset täyttyivät eli meillä oli kartta ja aurinkokin paistoi. Ja mahtava reissuhan se oli! Toki eksyimme heti alkuun oikealta polulta (halusimme kokeilla uutta lenkkiä, vaadimme parempia opasteita!) ja jouduimme nöyrästi golf-kentän reunoja pitkin palaamaan tylsälle peltopätkälle. Kierretiin kartassa näkyvä Reykjadalur-lenkki, paitsi lopun ympyrä. Tämän lisäksi seikkailtiin/eksyiltiin muilla poluilla. Hveragerðissa on aivan mahtavat vaellusreitit, matkalla näkee kuumia lähteitä, vesiputouksia, kiehuvaa mutaa sekä muita eriskummallisia ilmiöitä ja mikä parasta - siellä pääsee uimaan (tai lähinnä lillumaan) lämpimässä joessa! Jos haluaa uimaan, niin sitten vaan Reykjadaluria kohti. Kyseisessä laaksossa yhdistyy kuuma ja kylmä joki, ja lopputuloksena saadaan noin 40 asteinen mukavan lämmin joki uiskenteluun! Lillumisen jälkeen onkin eri-ihanaa nousta joesta vaatteita pukemaan, kun tuulee ja ilma on 6 asteista... Unohtamatta faktaa, että joka paikka on täynnä hiekkaa ja jalat taatusti mutaiset! Silti, suosittelemme. 

Uiskentelun jälkeen lähdimme vielä selvittämään mistä kuuma joki oikein virtaa. Päädyimme höyryäviä lähteitä viisivuotiaan innolla seuraten kallioiden väliseen vesiputoukseen! Kerrassaan loistava retki siis, kilometrejä kertyi kokonaisuudessaan ehkä 13-15 ja aikaa meni noin 7 tuntia (ei olla hitaita, liikaa kiipeämistä ja ihmettelemistä!). Ettei vaan oltaisi päästy laihtumaan käytiin vielä vetämässä hamppariateriat itse Hveragerðin kaupungissa viimeistä bussia odotellessa. Jälkkäriksi tietysti jäätelöt, oltiin siis jo valmiiksi sisäisesti jäässä kun lähdettiin odottelemaan bussia... Tänään totesin, että mulla on mustelmia nilkat täynnä, kiitos ei-niin-täysin jalkoihin muotoutuneiden vaelluskenkien. Mutta oli sen arvoista!

Reitin alussa törmättiin tällaisiin kyltteihin. Tämä oli vielä aika kesy kuumien lähteiden alueeksi...

Hveragerðin kaupunni.

 Tuttumme viime kerralta! Kiehuva muta nyt sattuu vain olemaan aika siisti asia. Ja sen verran hypnoottista tavaraa, että tuon reunalla olisi voinut istuskella vaikka koko päivän ;) 

Vaellusreitin varrella virtasi useampikin pikkujoki, joissa sai täytettyä kätevästi juomapullot. Islanti on siitäkin kätevä maa, että luonnossa virtaava vesi on täysin juomakelpoista! Emme ole siis saaneet ikäviä sivuvaikutuksia ;)

Uusi kiehuva mutaesiintymä! 

Mielenkiintoisen väristä liejua. Joku kemisti/geologituttu voisi olla aika kätevä tuolla, itse olen ainakin kiinnostunut tietämään mistä kummasta tuo mömmö koostuu...

Tätä oranssia mömmöä valui jostain maan uumenista.

Juho kurkistaa mystiseen reikään. Tuolla meinasi käydä pieni tragedia kun vetäsin lipat aukon edessä, mutta onneksi päädyin pyllylleni mutaan enkä maan uumeniin vievään aukkoon! Onni onnettomuudessa. Tänne olisi ehkä voinut kaivata jotain aidantapaista toheloita turisteja suojaamaan ;)

Hän maastoutuu.

Uimisen jälkeen jatkettiin matkaa kuuman joen viertä pitkin

Hassuja pieniä yksityiskohtia

Mönjää virtasi jokeen.

Kuplia maan sisuksista.

Lähdettiin seuraamaan  höyryjä.

Löydettiin jonkun eläimen (oletan ettei ihmisen...) jäänteet keskeltä kuumia lähteitä.

Tuolla kuului kova jyske jostain maan uumenista, ihan kuin sydämen syke. Harmitti aika paljon kun meidän järkkärillä ei saa otettua videoita, se ääniefekti oli aika huikea! Unohtamatta perinteistä islantilaista hajuefektiä... Ei pelkoa että sen saisi videolle.

Kuumaa maaperää.

Hienolta näyttää!

Sarjassamme pelottavia aukkoja, sietää olla tarkkana minne sitä astuu.

Lähdettiin seuraamaan jokea takaisinpäin.

Ja vihdoinkin se kohta jossa joet yhdistyvät! Vasemmalla yläreunassa kuuma, oikealla kylmä.

Maisemakuvaa... Sen verran kylmää alkaa jo olla, että maahan muodostuu kuuraa.

Piti toki kurkistaa alas jyrkänteeltä.

Istuskeltiin hetki reunalla ja ihasteltiin vesiputousta. Kuva ei suostunut kääntymään oikein päin, kääntäkää päätä tai näyttöä ;)

Jos pinnistelee oikein kovasti (ja ottaa suurennuslasin kauniiseen käteen), voi horisontissa nähdä Vestmannasaaret.

Hepoilla on ihan ok maisemat laiduntaa.

Hveragerðin kaupungin keskelläkin oli aidatun alueen takana muutama kuuma lähde.