Aamulla jatkoimme matkaa etelään eli kohti Víkiä ja sen mustia rantoja. Pääsimme ihastelemaan Dyrhólaeyn peninsulaa, jossa oli aivan tajuttoman upeita kallioita kivimuodostelmineen ja hurja Atlantin valtameren aallokko. Meitä varoitettiin menemästä liian lähelle merta, sillä voimakkaat aallot ovat vieneet mennessään ainakin kaksi ihmishenkeä.
Dyrhólaey - "Door Island". Eräs astetta itsetuhoisampi lentäjä on pujahtanut lentokoneellaan kallioissa olevan reiän/"oven" läpi. Siipien ja kallion väliin ei ole kovinkaan paljon tyhjää tilaa jäänyt...
Kivipalkit rannalla.
Näitä ihasteltiin monttu auki...
Luola!
Onko lampailla missään muualla maailmassa näin kadehdittavat laitumet?
Matkan pääetappina oli Islannin suurin jäätikkölaguuni, Jökulsárlón, joka sijaitsee Breiðamerkurjökull-jäätikön ja Atlantin valtameren välissä. Jökulsárlónin voi bongata ainakin A View to a Kill, Batman Begins, Die Another Day ja Tomb Raider-leffoista. Todella mahtavan näköinen paikka ja luonnollisesti yksi Islannin luonnonihmeistä.
Siellä ne kelluu.
Tämä on kai sitten avantouintia islantilaisittain...
Kuvan henkilö halusi pysytellä anonyymina.
Hassu jäämötikkä
Laguuni on myös hylkeiden suosiossa! (Huom. musta pallura kuvan keskellä... Erityiskiitokset kameran "zoomille")
Lopuksi ajoimme Skaftafell-luonnonpuiston liepeille ja kävelimme puolisen tuntia Svartifoss-vesiputoukselle. Putous on saanut nimensä sitä ympäröivistä mustista laavakivipalkeista. Palkit ovat muodostuneet hitaasti laavan jäähtyessä heksagonaalisiksi pötkylöiksi. Svartifoss on ollut monelle islantilaiselle inspiraation läheteenä, vastaavia muotoja voi havaita esimerkiksi Hallgrimskírkjassa! Harmillista oli tosin se, että olimme aikataulusta (taas) myöhässä ja pimeä pääsi yllättämään meidät, joten näimme putouksen vain huonosti hämärässä. Tosin juuri tuolloin putous loi aika aavemaisen tunnelman...
Aluksi luultiin tätä Svartifossiksi, ja petyttiin hieman... Koska tuohan on aika mitäänsanomaton ;)
Polun päästä löytyi todellinen Svartifoss ja tavantallaajan silmään nurinkuriset versiot Dyrhólaeyn rannan kivimuodostelmista... Tämän parempaa kuvaa en saanut siinä hämärässä otettua, buu.
Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut, mutta olisi ollut fiksumpaa lähteä matkaan molempina päivinä muutamaa tuntia aikaisemmin, sillä päivän viimeiset etapit jouduttiin kiertämään lähes pilkkopimeässä! Saimme myös revittyä huumoria "museobussistamme", josta jo luulimme renkaan puhjenneen (kova pamaus), mutta se olikin joku toinen asia joka särkyi ja jäi meille ikuiseksi mysteeriksi. Yöpymispaikassa seuraamme lyöttäytyi aivan mahtava jenkkityttö, joka on ravintotieteiden tohtoriopiskelija yliopistossamme. Eilen olin hänen mukanaan hänen kaveriporukkansa "neulomiskerhossa", joka paljastui enemmänkin tv:n katselu- ja herkutteluklubiksi :D
Eräs vaihtari teki hienon videon viikonlopun retkestä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti