Viimeinkin menneenä viikonloppuna pääsimme käymään kauan odottamallani jäätikköreissulla. Olimme matkassa noin 70 mun vaihto-opiskelijan kanssa, ja reissumme kesti koko viikonlopun. Ensimmäisenä matkaetappinamme oli Sólheimajökullin jäätikkö, joka sijaitsee Myrdalsjökullin ja Eyjafjallajökullin lähistöllä. Eli olimme siis todella vulkaanisella alueella, sillä vuonna 2010 purkautunut Eyjafjallajökull oli vajaan 15 km päässä jäätiköstä, jossa olimme. Näimme jäätiköllä tuhkaa kyseisestä purkauksesta, joka oli kulkeutunut veden ja tuulen mukana ja sekoittunut jäähän muodostaen "mustaa jäätä".
Moni voi luulla, että olimme turvallisella alueella, koska Eyjafjallajökull purkautui jo, mutta tilanne on täysin päinvastainen. Nimittäin n. 10-15 km:n päässä toisessa suunnassa paikasta, jossa olimme sijaitsi Katla, Islannin vaarallisin tulivuori, joka paikallisten mukaan voi purkautua milloin tahansa ilman suurempia ennakkovaroituksia. Kuulimmehan mekin retkellä yhden suuren jyrähdyksen Katlan suunnasta.
Jäätiköllä porukka jakaantui kahteen osaan sen mukaan, oliko valinnut ennakkoilmoittautumisessa kiipeilyn vai vaelluksen. Anita valitsi jäätikkövaelluksen ja itse otin kiipeilyn. Oli mahtava tunne kiivetä pystysuoraa jääseinää ylöspäin, ja yllättäen miulle tuli tarve tehdä se uudestaan. Joku vissiin vähän vippaa päässä, ku tarvii aina tehdä kaikkea älytöntä ;) Mielestäni meitä oli hiukan liikaa vain muutaman tunnin jäätikköretkelle ottaen huomioon sen, että kiipeilypaikalle kävely kesti jo aika kauan. Näimme retkellä uskomattoman upeaa ja kirkasta satojen metrien paksuista jäätä, sekä mahtavia jäätunneleita ja luolia. Vaikka monelle menee varmasti vesi kielelle tätä lukiessa, on kuitenkin muistutettava, että jäätiköillä liikkuminen on äärettömän vaarallista muun muassa railojen takia. Ja koska lunta sekä rakeita tuli taivaalta, vaarallisuus korostuu. Jäätikölle ei tulisi mennä omin päin, eikä tavallinen matkavakuutus korvaa jäätiköllä sattuneita onnettomuuksia. Anitan vaelluksella eräs tyttö itse asiassa putosi railoon, joka oli onneksi vain 1,5 m syvä! Kannattaa olla tarkkana minne astuu...
Jäätikön jälkeen suuntasimme vaihtelun vuoksi jälleen eräälle upealle vesiputoukselle. Tällä kertaa vuorossa oli Skógarfoss, joka oli todella massiivinen. Sen jälkeen pääsimme pimeän tultua uimaan Islannin vanhimmalle luonnon uima-altaalle Seljavallalaugille, jota ympäröivät vuoret kolmesta ilmansuunnasta. Tunnelma oli uskomaton ja oli mukava uida hikisen päiväurakan jälkeen. Uima-altaalle pääsee kulkemalla kivistä polkua vuoren juurella, ja vaatihan se muutaman joen ylityksenkin kiviä pitkin! Uimisen jälkeen pääsimme majapaikkaamme, jossa oli tietenkin vaihtareille järjestetyt bileet eli unta ei montaa tuntia yöllä tullut otettua.
Moni voi luulla, että olimme turvallisella alueella, koska Eyjafjallajökull purkautui jo, mutta tilanne on täysin päinvastainen. Nimittäin n. 10-15 km:n päässä toisessa suunnassa paikasta, jossa olimme sijaitsi Katla, Islannin vaarallisin tulivuori, joka paikallisten mukaan voi purkautua milloin tahansa ilman suurempia ennakkovaroituksia. Kuulimmehan mekin retkellä yhden suuren jyrähdyksen Katlan suunnasta.
Jäätiköllä porukka jakaantui kahteen osaan sen mukaan, oliko valinnut ennakkoilmoittautumisessa kiipeilyn vai vaelluksen. Anita valitsi jäätikkövaelluksen ja itse otin kiipeilyn. Oli mahtava tunne kiivetä pystysuoraa jääseinää ylöspäin, ja yllättäen miulle tuli tarve tehdä se uudestaan. Joku vissiin vähän vippaa päässä, ku tarvii aina tehdä kaikkea älytöntä ;) Mielestäni meitä oli hiukan liikaa vain muutaman tunnin jäätikköretkelle ottaen huomioon sen, että kiipeilypaikalle kävely kesti jo aika kauan. Näimme retkellä uskomattoman upeaa ja kirkasta satojen metrien paksuista jäätä, sekä mahtavia jäätunneleita ja luolia. Vaikka monelle menee varmasti vesi kielelle tätä lukiessa, on kuitenkin muistutettava, että jäätiköillä liikkuminen on äärettömän vaarallista muun muassa railojen takia. Ja koska lunta sekä rakeita tuli taivaalta, vaarallisuus korostuu. Jäätikölle ei tulisi mennä omin päin, eikä tavallinen matkavakuutus korvaa jäätiköllä sattuneita onnettomuuksia. Anitan vaelluksella eräs tyttö itse asiassa putosi railoon, joka oli onneksi vain 1,5 m syvä! Kannattaa olla tarkkana minne astuu...
Jäätikkövarusteiden sovittelua.
Tuonne mennään kohta :) Huomatkaa Eyjafjallajökullin tuhka jäätiköllä.
Anitan kävelyryhmän opas pitämässä lyhyttä infopuhetta jäätiköistä ja tulivuorista. (Ja pelottelemassa Islannin pahiksimman tulivuoren, Katlan, purkautumisella)
Jäätikkövaellusta.
Maisemakuvaa.
Anitan vermeet jäätiköllä.
Jäätikön korkeuseroja ja pieniä ihmisiä.
Kuvan aukkoa kutsutaan jäätikkökaivoksi (moulin). Jäätiköt ovat täynnä näitä erikokoisia "viemäreitä". Tuollaiseen ei kannata pudota, jatkuvat meinaan jäätikön sisällä parhaimmillaan kilometrien pitusina.
Jäätiköt kattavat Islannin pinta-alasta noin 11,5 %. Toivottavasti Katla purkautuu eri suuntaan, jottei Sólheimajökullin upea jäätikkö tuhoudu täysin laavavirran ansiosta.
Arctic Adventuresin avuliaat oppaat!
Innostuin kovasti jäätikkökiipeilystä, harmi ettei tätäkään voi tehdä Suomessa. Lisäämme tähän postaukseen vielä kiipeilykuvia jos saamme niitä jostain ongittua, mutta siihen asti on tyytyminen maisemakuviin.
Jäätikön jälkeen suuntasimme vaihtelun vuoksi jälleen eräälle upealle vesiputoukselle. Tällä kertaa vuorossa oli Skógarfoss, joka oli todella massiivinen. Sen jälkeen pääsimme pimeän tultua uimaan Islannin vanhimmalle luonnon uima-altaalle Seljavallalaugille, jota ympäröivät vuoret kolmesta ilmansuunnasta. Tunnelma oli uskomaton ja oli mukava uida hikisen päiväurakan jälkeen. Uima-altaalle pääsee kulkemalla kivistä polkua vuoren juurella, ja vaatihan se muutaman joen ylityksenkin kiviä pitkin! Uimisen jälkeen pääsimme majapaikkaamme, jossa oli tietenkin vaihtareille järjestetyt bileet eli unta ei montaa tuntia yöllä tullut otettua.
Skógarfossin huikea vesiputous.
Ei taida ihan Imatrankoski tälle putoukselle pärjätä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti