Pohjoisen ihmeitä, osa 2

Mývatnin ympäristöstä meillä oli jäänyt vielä näkemättä Kraflan alue, joten kolmantena päivänä suuntasimme ensin Víti-kraaterille. Krafla-tulivuorellahan menee lukemani mukaan merkitty polku, jota olisi ollut mielenkiintoista tepastella, mutta vielä huhtikuussa vuorella oli liikaa lunta pikku kävelykierrokselle. Kiersimme sen sijaan Vítin ympäri, mielenkiintoinen lenkki sekin. Kesällä varmaan vielä upeampi, kun kraaterin järvi ei ole jäässä. Lyhyen matkan päässä on myös Leirhnjúkurin geoterminen alue, suosittelen samoilemaan alueella merkittyjä polkuja pitkin! Jälleen kerran, kiehuvaa muutaa, upea maaperän väri, erivärisiä laavakerrostumia. Tosin näin talvella päästäkseen alueelle oli parkkipaikalta tarvottava lumessa varmaan puoli tuntia... Toisaalta muita turisteja ei näkynyt mailla halmeilla, eli saimme ihmetellä avaruusmaisemia ylhäisessä yksinäisyydessämme. 

Hangessa tarpomisen jälkeen oli aika käydä ihailemassa Euroopan voimakkainta vesiputousta, Dettifossia. Putous ei ollut niin näyttävä kuin olin odottanut, mutta olivathan ne putoavat vesimassat aika hurjia... Vaatimaton 193 m³/s virtaama. Olisi ollut hienoa nähdä putous myös toiselta puolen jokea, mutta sinne johtava tie oli suljettu, joten ehkä joku kesä on aika ottaa revanssi... Jökulsá á Fjöllum-joen varrelta löytyy useampikin näyttävä putous, me kävimme myös tarkastamassa Selfoss-putoksen, joka oli myös toki näkemisen arvoinen. Sitten olikin aika hurauttaa Akureyriin, jonka hostellissa nukuimme viimeisen yön. Ja oli kyllä huonoiten nukkumani yö täällä Islannissa. Olimme siitä hankiepisodista sen verran naatteja (ainakin itse olin!) että uni maittoi aikaisin. Oli siis mukava herätä keskiyöllä siihen, että siveyden sipulimainen huonetoverimme yrittää vaihtaa yöpukuhousuja kerrossängyn yläpedissä makuupussin sisällä, niin että koko huone tuntuu huojuvan. Sitten parin tunnin päästä toinen huonetoverimme etsii monta minuuttia hammasharjaansa otsalampun valossa, herättää huonetoveri nro 1:n ja kovaan ääneen valittaa kun hammasharjaa ei löydy. Tuli vähän sellainen fiilis, että me olisimme pöllineet herran hammasharjan. Joo oma jäi kotiin, lainataanpas tuota naapurin setän harjaa. No onneksi harja löytyi lopulta ja rauha palasi maahan. Saattoi olla ensimmäinen ja viimeinen dormi-kokeilumme! :D  

Neljäntenä päivänä oli jo lieviä ongelmia keksiä tekemistä, ja pitikin pohtia lähteäkö itään vai länteen. Valitsimme idän, matkakohteena ensin Húsavík. Kyseinen kylä on kuuluisa valassafareistaan, joille emme kyllä osallistuneet, törkeän hintaista hupia, etenkin kun on aika riskipeliä näkeekö otuksia lainkaan. Joka tapauksessa, me halusimme käydä uiskentelemassa vanhassa juustosäiliössä, joka löytyy kylän liepeiltä. Vapaaehtoiset ovat innovatiivisesti höydyntäneet vanhaa säiliötä uima-altaana, kerrassaan nerokasta! Vesi oli aika kuumaa, hiki alkoi valua pitkin otsaa aika äkkiä. Ja hintaa uiskentelulle tuli 200 kruunua, eli ei juuri mitään. Maksu laitetaan lippaaseen eli enemmänkin saa maksaa, jos haluaa sponsoroida tuota mainiota kohdetta.

Uiskentelun jälkeen jatkoimme matkaa Ásbyrgi-kanjonille, joka on kuuluisa hevosenkenkämuodostaan. Kanjoni muodostui muinoin kun Sleipnir, viikinkijumala Óðinnin ratsu, ylitti Atlanttia ja länttäsi kavionsa sinne (jotkut väittävät kanjonin muodostuneen Jökulsá á Fjöllum-joen jättimäisen tulvan seurauksena tuhansia vuosia sitten, kauhean tylsää, olen itse siis Sleipnirin kannalla). Odotukset olivat hieman korkealla jälleen, mutta havaitakseen hevosenkenkämuodon kunnolla, olisi suotavaa pörrätä yläilmoissa... Onneksi kanjonin seinämät olivat jälleen osastoa taideteos, ja paikalla ilmeisesti pystyy bongailemaan lintujakin aika mukavasti. Meidän seuranamme oli tosin vain niitä iänikuisia lokkeja...

Päivän kruunasi ravintolaillallinen Akureyrissä, enpä ole tuntenut itseäni hetkeen niin alipukeutuneeksi kuin silloin kulahtaneet vaelluspopot jalassa ja ryönäinen tuulipuku yllä! Parasta näissä hetkissä Islannissa on tosin se, että ei tarvitse pelätä törmäävänsä tuttuihin, paitsi todella huonolla tuurilla. Sitten kivuton 45 min lento ja 20 min kävely ja pääsikin jo korjaamaan univelkoja Reykjavikin kotiin, ilman kolistelevia dormi-tovereita.

Víti-kraateri ja Kraflan voimalaitokselta tulevia höyryjä. Bongaa myös kuvasta mittakaavaa havainnollistava muurahaisen kokoinen lenkkeilijänuorukainen.

Nätti kevätpäivä Kraflalla

Kohti Leirhnjúkuria, keskellä ei mitään!

Miten voikin maisema vaihtua niin äkkiä, tällainen mini-Blue Lagoon löytyi hankien keskeltä (Leirhnjúkur).

Juhon Rocky-nyrkki-ilmassa-poseeraus, olkaa hyvät

Pakollinen maaperänihastelukuva.

Nenät kohti Dettifossia. Oli pakko dokumentoida Islannin yksi Islannin erikoisuuksista eli sillat, jotka koostuvat vain yhdestä kaistasta. Että kuskit tarkkana sitten näiden kanssa!

Dettifossillekin johtava tie (862) oli osittain suljettu talven ajaksi (näitä suljettu-systeemejä oli koko pohjoinen täynnä!). Ja näkee kyllä miksi, tie katoaakin jo parin metrin päässä näpsäkästi lumen alle... Mutta tosiaan Dettifossille asti vielä pääsee. Kuitenkin Ásbyrgin kanjonille päästäkseen täytyi kiertää Húsavíkin kautta. 

Dettifoss oli jälleen sarjaa hankalasti kuvattava, mutta onneksi sateenkaari pelasti tilanteen ja tuo vähän mielenkiintoa tähänkin kuvaan ;)

Koska aikaa oli riittämiin, tepastelimme vielä katsomaan Selfossia, joka näytti näin kaukaa maagisemmalta kuin aivan vierestä toljottaessa. Pakko myöntää, että olen tullut täällä Islannissa aika vaativaksi mitä vesiputouksiin tulee. Tai siis, en räpsi sataa kuvaa sormet sauhuten enää mistä tahansa pikku purosesta! ;)

Tunnustan ettemme kovin montaa minuuttia uhranneet itse Akureyrin kaupunkiin tutustumiseen (tarkalleen ottaen vartin, kun odottelimme iltapalasushejamme valmistuviksi, heh). Kuten kuvastakin näkyy, oli keskusta todella sympaattinen värikkäine taloineen!

Akureyrin kirkko on muuten saman hepun käsialaa, kuin Reykjavikin upea Hallgrímskirkja. Jalkaparat saivat vielä päivän viimeisen rääkin, kun laahustimme ne keskimäärin miljoona rappusta ylös kirkolle...

Sydämenmuotoiset liikennevalot, nerokasta :) Niiden on/oli tarkoitus piristää ihmisiä talouskriisin aiheuttamassa masentavassa ilmapiirissä. Tahdon Suomeen samanlaiset, takk fyrir.

 Maisemaa matkan varrelta. Ei sitä joka nurkan takaa löydy lähes peilityyntä järveä, ei ainakaan Islannista.

 Húsavíkin veikeä kirkko, joka onkin sitten ainoa kuva koko kylästä...

 Vanha juustosäiliö, nykyinen uimapaikka.

Ásbyrgi ja selkeä hevosenkenkämuoto ;)