Sunnuntaina koitti se päivä, jolloin pääsimme vihdoinkin valloittamaan Islannin korkeimman vesiputouksen, Glymurin (196 m). Olimme bonganneet yliopistomme retkeilykerhon suunnitteleman vaelluksen ja päätimme yrittää päästä mukaan retkelle. Ettemme vahingossakaan myöhästyisi, olimme tapaamispaikalla 20 min lähtöaikaa (12.00) aikaisemmin. Porukkaa alkoi valua paikalle vasta tasan aikoihin, emmekä olleet päässeet lähtemään puolen tunninkaan päästä... Ei ollut edes varmaa että pääsisimme mukaan, kun emme ole kerhon jäseniä, joten hieman kiukutti mahdollinen turhaan odottelu. Onneksi paikalle ilmestyi kaikestä säätämisestä huolimatta tarpeeksi islantilaisia autoineen ja kaikki 25 innokasta patikoijaa saivat kyydin.
Glymurin parkkipaikalle ajaa Reykjavíkista reilun tunnin valasvuonon (Hvalfjörður) rantaa pitkin. Patikointiin meillä meni noin 2,5 tuntia ja reitti oli aika helppokulkuinen. Kiipesimme ihan Glymurin huipulle ja maisemat olivat jälleen kerran huikeat. Kallion jyrkänteeltä alas katsoessa alkoi aika äkkiä pientä ihmistä huimata.
Reitti kulkee jännittävästi luolan läpi
Glymur lymyilee kallion halkeamassa, eikä näy kuin vasta reitin loppupäässä.
Jyrkännettä
Ähellys huipulle asti palkittiin kauniilla sateenkaarella.
Ja bonuksena vielä toinen sateenkaari sekä Glymur koko komeudessaan.
Vesiputouksen alku ja pieni huimaus!
Näkymät Hvalfjörðurille
Samassa autossa meidän kanssa tuli eräs amerikkalainen poika, joka kyseli missä päin Islantia olemme reissaneet tänä keväänä ja kuultuaan meidän saldon tältä keväältä (=surkea) ihmetteli hän "What are you waiting for?!". Tajusimme itsekin että tässähän alkaa tulla aikamoinen kiire toteuttaa kaikki suunnitellut reissut! Snæfellsnes, Vestmannasaaret, Länsivuonot, Akureyri, Myvatn... Olemme odottaneet täydellisiä kelejä, sateella en suostu lähtemään mihinkään, koska silloin on reissu automaattisesti pilalla ja flunssa bonuksena (viitaten Hveragerðin ensimmäiseen reissuun...). Niin ja toki koulu pakollisine läsnäoloineen rajoittaa tuota matkailua hieman...
Tuolle putoukselle meidänkin piti mennä, mutta olimme jo nähneet niin monta muuta vesiputousta että se jäi. Hienolta tuolla(kin) näyttää.
VastaaPoistaAjoimme Hvalfjörðurin alitse tunnelia pitkin kun kävimme Snæfellsnesin juurella. Yritimme paria pikkutietä ylös jäätikön reunalle, mutta se ei onnistunut ilman oikeaa maastoautoa. Snæfellsnesin niemellä oli hienoja kallioita ja takaisin tulimme niemen pohjoisrantaa pitkin. Tie kulki rannan lähellä, oikealla puolella oli jyrkkiä kalliota ja pieniä vesiputouksia vähän väliä. Tie oli hiekkatietä vaikka ei ollutkaan merkitty F-tieksi, joten aikaa meni aika paljon.
Kotiin tultuamme luin uudelleen lapsuudesta tutun Jules Vernen kirjan Matka maan keskipisteeseen. Siinähän matka alkaa Snæfellsnesin kraaterista.
T. Esa
Islannissa kyllä noita vesiputouksia riittää, mutta Glymur oli siitä mukava että siihen piti yhdistää pieni urheilutuokio että pääsi putouksen näkemään. Hyvää ajanvietettä aurinkoiselle sunnuntaille!
VastaaPoistaKiitos Snæfellsnes-infosta, ajattelimme itsekin ottaa "pikkuauton", vaikka se saattaa vähän rajoittaa menoa. Pitää varata tarpeeksi aikaa, jos se niemen tie on kerta hiekkatie, enpäs tiennytkään. Saa nähdä koska ehdimme Snæfellsnesiin, huomenna olisi tarkoitus valloittaa Vestmannasaaret jos sää sallii ja lautta kulkee!
Kyllähän Glymurkin olisi pitänyt nähdä ihan siksi että se on Islannin suurin. Ehkä ensi kerralla.
VastaaPoistaSnæfellsnesiin oli sen verran pitkä matka, että ehkä olisi ollut järkevää tehdä kahden päivän retki. Tällöin olisi voinut yrittää kiivetä vähän lähemmäksi huippua ja myös kiertää koko niemi.
Snæfellsnesiin menevä tie 54 on hyvä ja asfaltoitu niemen eteläpuolella. Vaihtelun vuoksi tulimme takaisin toista reittiä ja se pohjoispuolen tie oli pääosin hiekkatietä. Sitten tulimme etelään päin tietä 55, olikin aikamoista erämaata. Niemen eteläpuolella yritimme päästä tutkimaan merenrantaa, mutta tien ja rannan välillä oli aika suuri niittyalue ja rantaan oli pitkä matka. Pohjoisreunalla tie meni lähempänä merta ja siellä pääsimme etsimään simpukoita ja muita meren ihmeitä. Lapset kävi uimassakin, ei ollut liikaa aaltoja.
Te kun olette sähköihmisiä niin oletteko tutustuneet tai kuuluuko opiskeluun Orkuveita Reykjavíkurin voimala Hengillissä? Siellähän pumpataan vettä tulivuoreen, mistä saadaan jotenkin energiaa. En tiedä tuleeko siitä vain lämpöä vaiko myös sähköä, ilmeisesti molempia. Maanjäristyksiä tämä ainakin aiheuttaa. Jón Frímann kommentoi näitä ihmisen aiheuttamia maanjäristyksiä blogissaan http://www.jonfr.com/volcano/?p=1929
Vestmannasaarten matkakertomusta odotan suurella mielenkiinnolla!
Esa
Jep, toki Glymur kannattaa käydä tsekkaamassa jos aikaa vain on ja kesällä putouksella on varmaan paljon lintujakin yms nähtävää!
VastaaPoistaOlimme suunnitelleetkin viettävämme kaksi päivää Snaefellsnesissä, että ehtisimme nähdä mahdollisimman paljon niemestä, tuntuu löytyvän kaikennäköistä ihmeteltävää tosiaan... Niin kuin koko Islannissakin! Nyt vaan odotellaan hyviä kelejä... Viikonloppu Vestamannasaarilla oli todella onnistunut erityisesti mahtavien kelien ansioista, kirjoittelemme matkaraportin piakkoin.
En ole kuullutkaan tuosta voimalasta, pitääkin tutustua linkkiin tarkemmin... Mielenkiintoiselta ainakin kuulostaa!