Kerrankin nopeasti ohi sujahtanut viikonloppu! Yleensä viikonloput matelevat täällä aika hitaasti, jos ei ole mitään kivoja retkiä suunnitteilla... Varsinkin silloin kun sää on islantilaisen surkea eli harmaa ja sateinen. Viikko meni perinteisesti koulujuttujen ääressä, mutta perjantaina lähdettiin (vihdoinkin) illallistamaan buddyni Hrefnan ja tämän poikaystävän kanssa Reykjavikin parhaaseen pizzapaikkaan (Eldsmiðjan), josta matka jatkui täysin suunnittelemattomasti Glaumbariin... Vähän liiankin hauskan illan päätteeksi ystävämme halusivat käydä haukkaamassa vohvelit yöpalaksi. Itse olisin ehkä suunnannut ihan tavalliselle snägärille mutta huoh, islantilaiset :D
Reykjavíkissa tosiaan vietettiin tänä viikonloppuna Winter Lights-festivaalia, eli kaupungilla oli to-su kaikennäköistä tapahtumaa, kuten konsertteja, taidenäyttelyitä, museoyö yms. Meillä oli perjantai-iltana tarkoitus Juhon kanssa käydä tarkastamassa mm. yksi museo ja konsertti, mutta ne nyt sitten unohtuivat kaikessa tohinassa... Lauantai-iltana kahdeksan aikaan suuntasimme kuitenkin Nauthólsvíkin geotermiselle rannalle, joka oli festivaalin kunniaksi koristelty ulkotulilla. Islantilaisilla on oikeasti liikaa kuumaa vettä, kun on varaa lämmittää sillä rannan merivettä (ilmeisesti kuitenkin vain kesäisin...)! Nauthólsvíkissä on myös pieni lämmin lököttelyallas, jossa marinoiduttiin sitten sellaiset kolme tuntia ja aina välissä käytiin pulahtamassa hyisessä Atlantissa (5 kertaa!). Meriveden lämpötila oli noin 3 astetta, joten ei viihdytty meressä sekuntia kauempaa. Lököilyaltaassa islantilaiset avantoiuintigurut innostuivat antamaan meille vinkkejä onnistuneeseen avantouintiuraan... Kyllähän meillä oli jo lupaava alku, kun vertailuna keskieurooppalaiset pulikoijat eivät suostuneet edes nousemaan läpimästä altaasta ;) Viimeisellä Atlanttiin pulahduskerralla joku niistä islantilaisista miehistä juoksi meidän perään kameran kanssa ja nappaili vähän kuvia. Saa nähdä minkä paikallislehden etusivulta sitä vielä löytää itsensä komeilemassa teemalla rantaunut maitovalas :(
Tänään käytiin valoittamassa taas yksi "vuori", Úlfarsfell, en kyllä tiedä voiko sitä hyvällä tahdollakaan ihan vuoreksi kutsua, kun korkeutta sillä on vajaa 300 m? Úlfarsfell sijaitsee kätevästi Mosfellsbærin lähiöiden kupeessa, niin viereen pääsee helposti bussilla. Kun oltiin päästy melkein huipulle niin sää muuttui aika äkisti tosi huonoksi ja itseä ainakin alkoi pelottaa että lähden kohta tuulen mukana alas jyrkänteeltä. Juhon asiantuntija-arvion mukaan tuulen nopeus oli huipulla 25 m/s. Mereltä tuuli siis aika lujaa ja huippu oli pilvessä, pelkäsin että eksytään reitiltä siinä sumussa ja harhaillaan siellä huipulla koko loppupäivä. Ja yllättäen vuorella ei näkynyt ristin sielua meidän lisäksi, liekö säällä vaikutusta asiaan..? Lähdettiin aika äkkiä kipittämään alas, että sellainen reissu. Pitänee ottaa revanssi paremmalla säällä, tykkäsin maastosta enemmän kuin Esjalla.
Ensi viikollekin on onneksi aika siistejä suunnitelmia, ratsastusta, yksi retki (tilataan hyvä sää tiistaille, takk!), sinfoniakonserttia ja kenties neulomisiltaa. Ja tutun turvallisia kouluhommia...
Úlfarsfell
Maisemaa matkalta huipulle
Hieman lisää maisemaa.
Jättilautasantennit ennen sumua
Näkyvyys 15 min myöhemmin
Juho kävi kurkkaamassa maisemat huipulta (tosin ei olla vallinneen sumun takia ihan varmoja oliko tuo juuri se huippu, mutta kuitenkin...). Plussaa siitä, että tuuleen pystyi nojaamaan.
Turisti sumussa
Mosfellsbær
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti