Pikaterkut

Taas on aika lentänyt siivillä koulujuttujen ja erinäisten aktiviteettien ansiosta. Tänään aloitin päiväni marssimalla Verkís-konsultointiyrityksen pääkonttoriin erästä henkilöä haastattelemaan. Viestinnän kurssin esitystä varten tuli jokaisen opiskelijan valita joku mielenkiintoisessa työssä työskentelevä henkilö ja haastatella tätä mm. viestintään liittyvillä kysymyksillä. Parin viikon päästä jokainen pitää esitelmän valitsemastaan henkilöstä. Olin ihan paineissa tämän tehtävänannon takia, mistä löydän haastateltavan ja kuka kiireinen alansa ammattilainen suostuu tällaisen vaihtarituristin haastatteluun? Islantilaiset opiskelijatoverini voivat sentään pyytää vaikka sitä äitin kaveria haastateltavaksi... Tutkailtuani eri insinööritoimistojen nettisivuja, joilta löytyy kätevästi nimilistat työntekijöistä (oikein kuvien kanssa!), päätin ottaa yhteyttä erääseen naispuoliseen sähkötekniikan diplomi-insinööriin, joka työskentelee mielenkiintoisissa tehtävissä riskienhallinnan parissa. Haastattelu meni paremmin kuin hyvin, ja rouva tiesi jopa Lappeenranta-nimisen tuppukylän josta ei kukaan ulkomaalainen ole koskaan kuullutkaan (ei vaan, aika huolestuttavasti varmaan 5 tapaamaamme ihmistä on), ja on tulossa sinne ensi kesänä tapaamaan ystäväänsä, pieni maailma!

Illalla lähdin vielä ratsastuslenkille, joka ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa... Ensinnäkin olin saada lämpöhalvauksen. Merinovillakerrasto & islantilainen villapaita on turvallinen yhdistelmä vain silloin, jos pakkasta on vähintään se -10 astetta. En tiedä missä mielenhäiriössä laitoin kyseisen yhdistelmän päälle +2 kelissä. No sitten seuraavana vastoinkäymisenä lenkin puolivälissä ohjaajan heppa säikähti jotain jäisessä alamäessä ja sen seurauksena meidän kahden muun ratsastajan hepat lähtivät hieman käsistä. Mikä ihana tunne kun edessä häämöttää sininen peilijää ja heppa vaan vyöryy kiihtyvällä vauhdilla kohti sitä. Mutta onneksi hokit pitivät ja heppa pysyi pystyssä. Minä ja N saatiin hepat pysäytettyä siinä 500 metrin jälkeen... Ohjaajan mukaan tilanne ei edes ollut missään muotoa vakava, hevoset nyt vähän innostuivat niin kuin hevoset joskus tekevät :D Voisin kirjoittaa muutamia jänniä huomioita islantilaisesta ratsastuskulttuurista joskus paremmalla ajalla (jos ketään edes kiinnostaa hehe).

Viime viikolla täällä oli vielä lunta aika paljonkin, mutta suli sitten yhden viikonlopun aikana pois. Hassua että täällä on olleet niin nätit kevätkelit, kun Suomessa on ilmeisesti aika mehevät pakkaset ja lumimyrskyt. Pari päivää sitten kiivettiin Esja-vuorelle. Siellä kyllä riitti lunta, sen verran että polkukin oli kadoksissa ja samoiltiin ihan itse tehdyllä polulla sitten. Kiivettiin 600 metrin korkeuteen ja kolmisen tuntia meni reissuun. Kotiin mentiin luonnollisesti nakkikiskan kautta... :)

Kouluretkellä Öskjuhlíðissa tutustumassa mm. islantilaisiin puihin. Kovin mielenkiintoista ;) Oikealla sauhuaa tekogeysir.

Opettajat tutustuttivat meidät merenrannan eliöstöön kuten simpukoihin ja...

... Merilevään liimautuneisiin matoihin! Nyt on pakko olla eri mieltä opettajan kanssa, joka kuvaili kuvan matosia sanoin "beautiful worms".

Viime viikolla saatiin nauttia mukavan suomimaisista säistä

Siellä se Esja häämöttelee, tosin niin pilvessä ettei huippua näy (jossain kuvan keskellä).

Meikä matelee tuhannen kaatumisen jälkeen... 

Valoilmiö

Eräs hieman hullu nimeltä mainitsematon henkilö päätti vielä juosta (?!) huipulle, mutta tuli lähes pyllyliukua alas (hän on tuo kärpäsen kakka kuvan keskellä). Tosin hänen jälkeensä samaa yritti 3 muutakin epäilyttävää henkilöä, jotka kokivat saman karvaan kohtalon... Haluaisin siis huomauttaa ettemme olleet ainoat mielipuolet, jotka kiipesivät vuorelle.  

Maisemat eivät pettäneet tälläkään kertaa

Vaihteeksi sellaiset 20000 metriä retkikuntamme päälliköstä jäljessä...