Luvassa viimeinen matkareportaasi! Aivan toukokuun alussa teimme kolmen päivän täsmäiskun Länsivuonojen läntisimpään "sormeen". Alue oli jälleen erilaista Islantia, ja ensi kertaa vuoden aikana kylmä hiki valui pitkin otsaa kun jurnutimme alas ja taas ylös toinen toistaan jyrkempiä ja kapeampia vuoristoteitä. Sai pelätä mahdollisia vastaantulijoita, päälle vyöryviä kiviä ja jyrkänteeltä tipahtamista. Kaiteet olis kivat. Ja asiallinen nelivetojeeppi... Mutta turha varmaan mainita että maisemat puolestaan olivat mykistävät, kenties kauneimmat näkemäni Islannissa. Säiden suhteenkin kävi hyvä mäihä, ensimmäisenä päivänä tihkutti hieman, mutta tiet olivat sulat ja matka taittui helposti (paria nousua lukuunottamaatta, köh). Kaksi seuraavaa päivää aurinko porotti iloisesti. Ja parin viikon päästä vuonoilla satoikin kuulemma lunta ihan kunnolla. Täydellinen ajoitus siis!
Reissun suurinta herkkua oli ehkä lukuisissa kuumissa lähtiessä lilluminen, lunnibongailut Látrabjargin lintukalliolla sekä Dynjandi-vesiputouksen näkeminen. Majapaikkoina meillä oli hostelli Bíldudalurissa ja Breiðavíkin hotelli, joka oli aikaisemmin toiminut poikakouluna. Jälkimmäisessä meillä oli suorastaan mikroskooppisen pieni huone, jonne oli saatu mahdutettua kalusteista vain kerrossänky ja tuoli. Mutta kyllä siellä yhden yön nukkui helposti. Hotelli sijaitsi lähellä Látrabjargin legendaarista kalliota, joten kävimme bongailemassa lintuja kahteen otteeseen. Lunneja näkee kuulemma parhaiten illasta aamuun, muulloin ne tekevät pitkää päivää merellä. Illalla pääsimmekin tekemään kyseisiin otuksiin tuttavuutta, mutta toisella visiitillä keskipäivillä emme nähneet enää yhtäkään.
Enempiä höpöttelemättä, tässä muutama todiste Länsivuonojen kauneudesta:
Tässä ei se kauneus pääse oikein oikeuksiinsa... Mutta aina kun näitä kylttejä tuli vastaan, alkoi se kylmä hiki valumaan. Tämän kyltin jälkeen tie oli ihanaa siksakkia ylös asti, eli mutkassa kaikki vauhdit pois ja sitten ykkösvaihteella epätoivoisesti sutien ylös. Mutta ei me opiskelijat mitään nelivetoja vuokrailla!
Urhea pikkuautomme ja matalanpuoleinen lumikinos. Haluaisin nähdä millaisella monsteri-aura-autolla tuo tie oli aurattu.
Upea Dynjandi
Juho iltauinnilla.
Bíldudalurin kaupunni. Tuolta löytyvä hostelli oli oikein mainio!
Vuorilla oli hieman sumuista...
... Mutta lähempänä merenpintaa arska paistoi :)
Islannin vanhin (rakennettu 1912) teräslaiva möllöttää aavemaisesti erään tien varrella.
Rauðisandurin hiekkarantaa. Tie tuonne oli kamala, olin totaalisen hermorauniona kun Juho kaahasi ainakin 8 km/h nopeudella alas siksak-mäkeä, joka ei ollut kaiteita nähnytkään. Ja alhaalla piti aloittaa stressaaminen siitä kuinka ihmeessä pääsemme pikku Volkkarillamme mäen takaisin ylös... Onneksi Juho sai rallikuskin ottein taituroitua meidät takaisin vuoren huipulle. Turha varmaan mainita etten suostunut koskemaan rattiin kertaakaan reissun aikana? Onneksi Suomessa ei ole vuoria.
Merirokkoja (?)
Breiðavíkin hotelli
Hotellilta kesti noin 10 minuuttia ajaa Látrabjargin lintukalliolle, jossa meitä heti alkuun tervehti tällainen kyltti. Muistaakseni joitakin vuosia sitten eräs turisti oli tippunut kalliolta juurikin lunneja kuvatessaan, kun oli kuvannut niin tohkeissaan eikä ollut oikein katsonut minne astui. Siinä kävi varsin surullisesti :(
Tässä sitten muutama otos söpöläisistä. Jännä juttu että kameran muistikortti oli hieman tukossa kun olin näemmä räpsinyt reilu 300 kuvaa pelkästään noista fotogeenisistä palleroista...
Seuraavana päivänä meitä tervehtivät vain lokit ja nämä minipingviinit, ei mitään haisua näiden lajista.
Loistava sijainti uima-altaalle! Olisin voinut jäädä loppupäiväksi tuonne löhöämään.
Juho ei tippunut kalliolta.
Kiitos mahtavasta Islanti-blogista! Olen lueskellut tätä blogianne mielenkiinnolla, sillä oma vaihtoni Islantiin on edessä tammikuussa. Toivottavasti näemme myös näin paljon ihania paikkoja Islannissa kuin tekin ja viihdymme yhtä hyvin. Toivon myös, että löydämme hyvän asuinpaikan Reykjavikista.
VastaaPoistaOlitteko tyytyväisiä asuntoonne loppuun saakka? Kyseinen asuntonne vaikutti juuri sen kokoiselta ja oloiselta, joka olisi ihan sopiva minulle ja ukkolleni.
-Suvi
Onnittelut hyvästä vaihtokohteen valinnasta! Islanti on varmasti yksi parhaimpia paikkoja viettää vaihtolukukautta... Toivottavasti blogistamme on jotain hyötyä vaihtoa suunnitellessa, siksi tätä kirjoittelemmekin :)
VastaaPoistaOlimme tyytyväisiä asuntoomme, täydellinen sijainti ja rento vuokraisäntä. Aika pienihän se oli, mutta kyllä siellä sen 9 kk asui. Keväällä oli usean kuukauden remontti samassa talossa, jatkuvat poraamisäänet risoivat, mutta muuten ei valittamista. Voin suositella!
Kiitos Anita ja Juho upeasta Islanti-blogista! Kuvat ja tarinat muistuttavat mukavasti viime kesän omasta reissusta. Valitettavasti tämän kesän loma ei taida suuntautua satujen saarelle, mutta jospa sitten ensi vuonna. Ja toisaalta Reykjavik on niin lähellä, että voisihan sinne tehdä vain viikonloppureissujakin.
VastaaPoistaOli hienoa lukea niistä paikoista joissa itse emme käyneet. Lisäksi oli hienoa kuulla Islannin syksystä, talvesta ja keväästä.
Tulevia Islannin retkiä varten pitäisi ehkä vähän harjoitella maastossa ajoa jo Suomessa. En mielelläni riko kallista vuokrajeeppiä ihan vain osaamattomuuttani. Laita youtubeen hakusanaksi 'Iceland river crossing', mielenkiintoista on automatkailu Islannin sisämaassa.
Oliko ne Länsivuonojen hankalat tiet F-teitä? Meidän vuokra-autossa oli kielto ajaa F-teillä, eikä se olisi kyllä onnistunutkaan, mikä selvisi kun vähän kokeilimme.
Hyvää kesää tielle molemmille! Ja vielä kerran kiitos blogista.
T. Esa
P.S.
Ja Suvi, laitahan blogi pystyyn kun Islantiin menet!
Ensiksi, pahoittelut myöhäisestä vastauksesta! Ja kiitoksia ahkerasta kommentoinnista. Mukava tietää että meidän juttujamme on lueskeltu.
PoistaYhdessä museossa Reykjavikissa oli aika surullisen hauska kollaasi pieleen menneistä joen ylityksistä Islannista. Parhaimmillaan vain jeepin katto pilkisti veden alta... Ihan mielenkiintoisia videoita youtubessakin!
Länsivuonojen hankalat tiet eivät olleet F-teitä, meidän autolla ei olisi saanut sellaisilla ajaa ja pohjoisessa näki niitä F-teitä jonkun verran, en olisi sellaiselle uskaltautunut ilman kokenutta kuskia ja jättimäistä vuoristojeeppiä. Länsivuonojen tiet olivat itsessään hyväkuntoisia (vähän kuoppaisia välillä), mutta kaikki muu olikin haasteellista, tiet olivat kapeita eikä turvallisuuden tunnetta tuovia kaiteita juuri näkynyt. Lisäksi sai pelätä päälle tulevia kiviä ja mahdollisia vastaantulijoita (joillain tiepätkillä olisi saanut peruutella ja etsiä tarpeeksi leveää ohituspaikkaa).
Vielä kerran kiitos hyvistä kommenteista ja aurinkoista kesää sinnekin. Ja tosiaan ei muuta kun viikonloppureissulle Reykjavikiin jos toista reissua Islantiin ei ole näköpiirissä!